Koko viikonloppu kului hallilla luonnetestin kanttiinissa. Olin ihan tööt viikonlopun jälkeen. Valitin siellä jokaiselle, joka vähänkin jaksoi kuunnella (ja ehkä vähän myös niille, jotka eivät jaksaneet) tuota meidän merkkiruutuongelmaa. Yksi idea oli, että tee nyt sen kans välissä ihan jotain muuta, että se saa jotain muuta ajateltavaa.

Käväsin pikaisesti iltasella hallilla liikkuroimassa tunnaria toiselle (varmaan pelkkä läsnäoloni riittää sabotoimaan niitten tunnarin). Otin sitten "jotain muuta". Pistin yhen merkin ja ajattelin, että kierrätän sitä. Ei kettu! Sekään ei onnistunu. Joko teilasi merkin nurin tai sitten kääntyi merkin edestä takaisin TAI kiersi merkin ja haukahti samalla. Ei käy. No niin. Kävelin metrin päähän merkistä ja näytin kädellä, miten se kierretään. Jee! Onnistui. Sitten ehkä jopa myös vähän kauempaa.

Hyppynoutoa. Koska se on helppoa ja hauskaa. Myös pelkkää metallinoutoa ilman hyppyä. Vauhtipalkalla.

Sitten päätin seurauttaa metskukapula suussa. Jestas miten taitava Jetta on tekemään kahta asiaa yhtä aikaa, ei onnistuis multa! Teki tosi hienoa seuruuta kapula suussa. Perusasennot, käännökset, kaikki! Ainoastaan peruutus kapula suussa oli huonoa, mikä ei ole ihme, koska se on myös ilman kapulaa huonoa. Kesken seuruun sanoin huvikseni "hyppy", niin se etsi söpösti hypyn ja hyppäsi sen. Lelupalkka. Ai niin, sekin oli vähän köyhä, kun ei ollu ees reeniliivi mukana, vaan joku auton uumenista löytynyt kypynen lelu. Onneksi auton uumenista kyllä löytyy tarpeen tullen IHAN mitä vaan!

Ai niin, pitää lopuksi vähän kehua Jettaa. Sillä aikaa kun tehtiin toisen kanssa sitä tunnaria, muutama toisto, Jetta köllötteli hallin seinustalla tosi rauhallisesti ja asiallisesti. Osaa se joskus yllättääkin! Mut ans olla, jos sen pistäis häkkiin, varmana semmonen meteli, että korvat soi.  

Hallilla tokovuorolla, toinenki tokoiija oli ja perhe häiriönä :)

Ruudussa entisten ongelmien lisäksi myös uusi ongelma: juoksee ruudun eteen, ja pyörähtää siitä takaisin, muka palkkaa hakemaan vissiin. Parhaiten menee edelleen ruutuun kateusperiaatteella: kun läheteltiin koiria ruutuun vuorotellen, meni sinne tuhatta ja sataa, kun näki toisen juoksevan SEN ruutuun ensin.

Seuraamista nopeasti kääntyillen. 

Idarin asennot, S-M-I, istumista piti avittaa lisäavulla, muuten ok.

Kakea läheltä, ei mitään järisyttävää.

Tunnari, pysäytysnamikupin kanssa. Ei muuta ongelmaa kuin löytää ne tunnarikapulat!!! Yritti lähteä ensin harhailemaan suuntaan jos toiseenkin, mutta nyt en päästäny sitä kovin kauas, vaan huomautin, että kyllä sinne kapuloille päin pitäis nyt mennä. Kun löysi namikupin ja kapulat lopulta, oli hyvä tunnari! Tosin oma kapula oli liivin taskusta eli hajustunu iät ja ajat.

Paikkaistuminen. En tiiä aikaa. Häiriötäkin oli kohtuullisesti, kun Pyry pyöri ympärillä ja heitteli leluja. Hyvin kesti.  

En muista otettiinko muuta. 

Viikonloppu pitäisi viettää kanttinihommissa luonnetestissä, luultavasti lähestulkoon itekseen. Saattaisi se apukin olla tervetullutta ;)

Lieneekö tuolla valeraskaus tuolla Jetalla? Juoksu on ollu lokakuun alussa, sopiskohan se tähän aikaan? Raaputtaa vimmatusta jatkuvasti (petaa), vinkuu lakkaamatta, on apaattinen eikä syö.

Hallilla tänään (pitkästä?) aikaa. Oli reeniseuraakin. Ja Pyry veteli koko reeniein ajan sikeitä vaunuissa (!), saa nähä tuleeko tästä vaunulenkkeilystä uusi harrastus, kun sen nyt taas saa nukahtamaan vaunuihin (tai autoon, mutta ei missään nimessä enää sisälle).

Tein niin sekavasti kaikkea, etten oikein edes muista varmaan kaikkea.

Aloitin ohjatun suunnilla. Jetta oli tosi innoissaan ja ihana. Hyvä merkki, hyvät menot molempiin suuntiin (kupit edelleen), vau!

Ruudussa se vanha tuttu jumi taas alkoi. Merkille meni loistavasti, mutta epäröinti alkoi taas, kun olisi pitänyt mennä merkiltä ruutuun. Huh huh, alkaa kohta paukut loppua itellä tuon merkiltä ruutuun -ongelman kanssa. Otin myös pelkkiä ruutunmenoja, jotka olivat edelleen vähän nihkeitä. 

Mitähän muuta  mie otin? Kakeja, läheltä, lyhyitä vaihtoja, jokunen väärä asento, muut ok. Zetaa epävirallisesti. Asennot oikein, mutta yritti ennakoida! Kun seurautin pelkkää suoraa, valitsi ite tehtäväksi seiso-liikeen ja jäi muutenkin jälkeen.

Seuruu. Pitkää palkatonta pätkää, ja vähän kiemurtelua. Hyvää.

Luoksetuloa. Yritin huvikseni opettaa suoraan sivulletuloa. Turhaa se istuu eteen, kun pk-ura on haudattu. Otin pitkän suoran luoksetulon. Leluleikin lomassa seisahtumista ja maahanmenoa. 

Paikkaistuminen. Kolmisen minsaa. Joutui kattoon kun toinen reenasi, mutta oli silti rauhassa.

Kun liikkuroin tunnaria, Jetta pötkötteli nätisti!!!! Myös silloin kun Sami tuli halliin :o Muutaman vinkasun kuulin. Ja eka kerran, kun sanoin "ohjaaja täyskääänös" karkasi sieltä luo, luuli kai että kutsuin sitä, mutta muuten pysyi niin rauhallisena odottelemassa, että piti oikein ihmetellä! Varmaan tuo valeraskaus sen apatisoi ;)

Jokunen kuva tullu tuossa viime päivinä napattua, hienoja kelejä ollu! Pakkanenki välillä pyöriny tuossa -25 asteen tienoilla.

Asennetta olla pittää...

Ja aurinko näkyy taas! 

Jaahas, tänään sitä valittiin Suomelle seuraava presidentti, joka on joko Niinistö tai Haavisto. Haavisto saa kyllä minun kannatukseni.

Veikkaan että Jetalla oli yöllä maha kipeä, varmaan liiasta hevonp*skan syönnistä (ainakin toivon, ettei ole vakavampaa). Illalla ei ruoka maistunut, eikä muuten tänäkään iltana, maha kuitenkin onneksi toimii, joten tässä vaiheessa ei tarvi pelätä suolitukosta tai muuta ikävää (kai). Yöllä se kuljeskeli, vinkui, raapi vimmatusti lattiaa (mitä se muuten on harrastanut jo useamman päivän). Halusi ulos ja kävi tarpeillaan. Sitäpaitsi minusta sillä oli selkä kummasti köyryssä. Toivottavasti ensi yö olisi parempi. Lisäksi olen taas tuijottanut sitä sen oikeaa etukinttua, minusta vaikuttaa, ettei se liiku sillä ihan normaalisti. Pitää kattoa vaikka yhessä jonkun kanssa ilman takkia ja valjaita vielä sitä liikkumista. 

Aamupäivällä olin liikkurina reenikaverille, Pyry mukana. Jetta oli autossa, mutta meinasin eka, etten ehkä reenaa sen kanssa, edellisyöstä johtuen. Jos se ei oiskaan ihan kunnossa vielä. 

Päätin kuitenkin kokeilla, ja oli iloinen yllätys, sehän oli ihan vauhdissaan. Aloitus paikkaistumisella. Tärisi jättäessä ja tärisi myös palatessa, joten ei tainut ihan paras mahdollinen olotila olla. Muutenkin oli kummallisen näkönen istuessaan. En tiiä, kauanko olivat paikallaolossa, ehkä sen kisa-ajan. 

Ruutua (ilman merkkiä), meni kyllä kumman hyvin. Ei epäröinyt yhtään ja juoksi täysiä ruutuun ja perille asti. Muutama toisto eri etäisyyksiltä. Yksi seisomaanpysäytyksen kera. 

Hyppynouto. Vähän semmonen okserin mallinen, että levennettin hyppyä etu- ja takapuolelta agi-esteiden avulla, kun se viimeksi pamautti pahki esteeseen. Eka kerralla tippui hypyn takana ollut rima. Muut hypyt hyviä (ensin lelulla, sitten kapulalla). Yhden kerran meinasi kiertää paluuhypyn, kun Pyry seisoi tiellä keskellä estettä. Kohtuullinen häiriö.

Seuraamista häiriöillä. Siinä mielessä häiriöillä, että tein tahallani tosi lähellä toista koirakkoa. Taisivat ottaa siinä noutoa ja jotain. Jetta keskittyi tosi hienosti. Olin tahallani taas kisajäykkä. 

Kun mentiin ulos hallista, ryntäsi taas ekaksi tarpeilleen. Siis että ihan tavistreenit on vissiin Jetalle liian helppoja, ja se alkaa tehä töitä ja tsempata vasta äärioloissa (kuten toisen koiran juostessa SEN ruutuun tai vaikkapa sitten äärimmäisen kakkahädän keskellä ;) Hmm... harmi että se ääriolo ei taida Jetan mielestä koskea kisatilanteita, joissa voikin sitten vaikka jähmettyä kokonaan.

"Kauuuuheeeen kooookee tooooni".

Josta tuli hetken päästä Pisan torni ;)

Eikös se ollut joku mainos, jossa sanottiin, että ihanan kallista. Sitä mukaillen voisi sanoa, että ihanan innokasta. Tänään yleisellä toko-vuorolla, jossa oli ta-da-da-daa kaksi muutakin ohjaajaa! Sekä normihäiriönä perhe mukana.

Jetta oli ihanan innokkaalla päällä taas parin päivän reenitauon jälkeen. Tuli mieleen, pitäiskö sitä sitten oikeasti reenata vähemmän. Eikö reenimäärä ja palkka tai motivaatio ole ollu aiemmin tasapainossa? Ei näillä yleensä pitäisi olla asenneongelmaa, mutta jossain vaiheessa kai se rajakin saattaa tulla vastaan. Tai siis, että teen liian paljon liian kaavamaisia reenejä, joissa harvoin on mitään yllätyksiä, vaikka yritänkin kovasti koko ajan parantaa tapojani. Meillä ei ole nimittäin pakko tehä mitään. Jos homma ei kiinnosta, niin mie en pakota. Kyllä siinä pitää olla meidän yhteinen into(himo) kyseessä. 

Ruutu. Kun tulitiin halliin siellä olikin valmiiksi ruutu. Päätin kokeilla kepillä jäätä. Sanoin vaan "ruutu" ilman mitään virittelyjä, ja sehän melkein onnistui! Ilman merkkiä tietenkin. Jetta lähti innokkaasti ruutua kohti (eikä esim. toisen nurkan agi-hypyille). Pysähtyi. Odotin. Pyörähti. Juoksi ruudun eteen, pysähtyi. Palasi minun luo. Oli pakko antaa uusi käsky. Meni ruutuun! Siis "jo" toisella käskyllä. Palkka. Myöhemmin lähetin satunnaisista paikoista ja suunnista, samaan ruutuun kylläkin, ja ne menivät hyvin. Parhaiten meni se lähteys, jossa se ensin katsoi toisen koiran juoksevan ruutuun ja sai sitten ite juosta hetikohta perään samaan ruutuun. 

Ohjattu. Täydet etäisyydet, kupit. Sekä vasen että oikea. Tänään meillä olikin taas ihan uusi ongelma. Nimittäin että merkille ei pysähdytäkään ollenkaan vaan hilpastaan vaan merkin vierestä omin avuin kipoille. En suhtautunut tähän kovin jyrkästi, sillä hienoa, että se tekee ees jotain, ja vielä intoa puhkuen. Väännettiin sitten vähän rautalangasta, mikä se merkki olikaan ja miten ne suunnat menikään. Kun olin lähettänyt eka kaksi kertaa vasemmalle, kolmannella kerralla arvatenki meni edelleen sinne, vaikka ois pitäny mennä oikealle.

Seuraaminen. Leikin kisajäykkää. Otin pitkän. En sanonu sanaakaan koko seuruun aikana. Kaikki tempot, askeleet ja käännökset, myös pakki. Olipa ok meininkiä! Ei häiriintynyt toisista tekevistä koirista! Ou jee! Ei puuttunu enää ko taputukset (niin ois saatu koira taas sfääreihin). Superpalkka supertehtävästä.

Kaket. Täysi matka, ilman käsimerkkejä. Kahdessa vaihdossa peruutti, jouduin vähän toistamaan käskyjä, koska oli epävarma, kun en näyttänyt käsimerkkejä ja lisäksi huomio oli vähän toisissa koirissa. Muu osuus ok.

Paikkaistuminen. Kahden koiran rivi. Jotain 4-5 minuuttia. Ei moitteen sijaa!

Ai niin, se tunnarihan me kans otettiin. Ympyrä oma klo 11, oma oli vanha kapula liivin taskusta. Jarrunami kupissa. Olipa hyvä tunnari! Harmi ettei tuota namikuppia voi ottaa kisoihin. 

Lopuksi häirittynä paikkamakuun alkua ja loppua. Maijan sanoma istu-käsky sai Jetan menemään lankaan, mutta muut hämäykset ei. Lisäksi se nousee tosi huonosti maasta sivulle. Pitäis tuoki joskus korjata kun jaksais. 

Mutta siis silleen kokonaisuutena oikein hyvän mielen treeni.