Huh, nyt se reissu on sitten tehty! Kiva reissu olikin. Oli tosi hienoa päästä tapaamaan Jetan pentuesisaruksia ja nuorempia L-pentusia. Ninan ja Peten luona oli hyvä reenailla ja lampaitakin päästiin katsomaan. Kiitokset vain kovasti isäntäväelle :)

Matkaan siis lähdettiin jo lauantaina aamupäivällä. Mentiin junalla Tampereelle ja hotelliin yöksi. Hotellihuone oli ahdas kuuma ja meluisa, mutta se ei Jettaa haitannut. Junamatkan se oli nukkunut koko matkan, joten kun tultiin perille, Jetta aivan pursusi energiaa. Onneksi hotellihuonekin säästyi vaurioilta, Jetta vain varasti hotellikarkin ja sotki sen pitkin petiä. Aika vähällä päästiin.

Sunnuntaiaamuna sitten päästiin Katjan ja sisko-Zenin kyytissä Pyörönmaalle (kiitos Katja! :). Jetta ja Zen pääsivät ensin vähän leikkimään ja hienosti osasivat leikkiä keskenään. Hauska miten samanlaisia, mutta kuitenkin omalla tavallaan erilaisia pennut ovat!

Pyörönmaalta suunnistettiin ensin tokoilemaan. Jetan sisarukset olivat kyllä jo supertaitavia! Ja Glendan L-pennutkin tekivät juttuja hienosti ja leikkivät varsin sivistyneesti :) Jetan kanssa otimme sivulletuloja. Ja ohjaajahan siellä tietenkin sekoili (Jetta-parka, millaisen ohjaajan on saanut :). Minun pitää itse osata olla hiljempaa ja Jettaa voi kehua, vaikka se istuukin sivulla kontaktissa. Siis oikein siinä samalla kun se istuu :-o Nythän se tekee niin, että heti kun on tullut sivulle ja saanut namin, niin siitä se ponkaisee ylös. Rauhallisia sivulletuloja, että Jetalla itselläkin on mahdollisuus katsoa paikkaa, johon se tulee. Ja sitten se namiseuruu. Jetta pomppi siinä ylös, niin kuin olin vähän uumoillutkin (mikä tietenkään ei ole toivottavaa). Eli namikättä alemmas, loivaa kaarretta vasemmalle, ja käsi kiinni housun saumassa. Sitten kättä kääntää sen mukaan, että jos pentu kääntyy liikaa oikealle tai vasemmalle, niin käsiapu sen mukaan. Kuulostaa helpolta, mutta miten se voikin olla niin vaikeaa? :)

Meidän luovutusongelma ei ilmeisesti olekaan oikein ongelma. Se että se tykkää kannella kapulaa on positiivista. Eli leikitään lelulla paljon ja yritetään tehdä se lelu yhtä mukavaksi kuin kapula.

Sitten suuri helpotuksen huokaus. Siis pennun ei olekaan pakko osata kahden lelun leikkiä :-o Ja mie se täällä tuskailen, että miten sen saa onnistumaan... Jetta palauttaa tosi hyvin yhtäkin lelua ja tulee sitä oikein tyrkyttäämään välillä. Vahvistetaan nyt vain sitä ja unohdetaan hetkeksi se toinen lelu. (Voihan siihen palata tarvittaessa myöhemmin).

Pyörönmaalla otettiin pikku grillailuhetket, ja sitten siirryttiin "maastolajien" pariin. Tein Jetalle makkararuudun pellolle ja se onnistui kyllä tosi hienosti, vaikka aikaisemman kokemuksen perusteella olisi voinut odottaa muuta. Jetta nuuskutti koko ruudun läpi huolellisesti ja kerran kun vahingossa meni yli ruudusta, niin huomasi, että siellä ei ollutkaan enää makupaloja. Sain vielä hyvä vinkkejä jatkoa ajatellen Katjalta, joten eiköhän se tästä, toivottavasti :) Lopuksi päästiin vielä tutustumaan vähän lampaisiin. Jettakin vähän aikaa kuljeskeli lampaiden perässä, eikä se niitä ainakaan tuntunut kauheasti pelkäävän. Lopulta se kuitenkin päätti istahtaa keskella laidunta ja tuumasi, että nyt riitti tämä homma.

Sitten vielä kahvisteltiin ja otettiin kuvia pentuesisarusten kanssa. Laitan jotakin kuvia tähän sitten myöhemmin.

Paluumatkalla olikin sitten aivan rauhallista. Tampereella jäi aikaa ennen junan lähtöä ja suostuihan se "rinsessa" lopulta tekemään tarpeensa kaupunkiin, vaikka ensin se tuntuikin niin mahdottomalta idelta ;) Paluumatka sujui junassa nukkuen.

Heidi tuli hakemaan meidät Kemin asemalta (kiitos Heidi!) ja kylästeltiin hetki vielä Tervolassa. Mentiin metsään ja Jetta sai leikkiä pariin kertaan etsintäleikkiä. Heidi oli piilossa pusikossa ja Jetta pääsi hortoilemaan lähelle. Jetan mielestä oli aivan huippuihanaa, että yhtäkkiä sieltä puskasta löytyikin ihminen! Perusteellinen naaman pesu ja vielä sai lihapullaakin! :) Voisiko tämä nyt olla sellainen tuuli-ilmaisuharjoitus... Ehkä, mutta ainakin Jetalla oli sikahauskaa, ja häntä heilui niin, että meinasi lähteä lentoon. Niin no, jos jotakin pk:ta aletaan reenata, niin kyllä se varmaan se jälki on, mutta näyttäisi Jetalla olevan mahdollisuuksia tuolla haunkin puolella :)

Lopuksi vielä KORVASIENIVAROITUS. Oltiin iltasella Jetan kanssa metsässä. Törmäsin siellä korvasieneen, ja koska en ollut moista aiemmin nähnyt aloin sitä töllistellä ja ihmetellä (virhe!). Jettapa sitten tuli ja nappasi sen sienen irti maasta ja suuhun! Onneksi ei purrut sitä tai nielaissut, mutta korvasienen myrkky on ilmeisesti niin vaarallsita, että pienikin määrä saattaa olla vaarallista (maksalle ja munuaisille). Soitin eläinlääkärille, joka sanoi, että jos on selvästi syönyt sientä, niin oksennuttaa. Muussa tapauksessa B6 -vitamiini on kuulemma vastalääke. Saatiin sitten hankittua tuota vitamiinia (erikoisella tavalla, mutta kuitenkin :) ja annettiin Jetalle. Toivotaan ettei ehtinyt saada myrkkyä. Ainakin älähdin niin hirveällä äänellä, että heti otettuaan sienen suuhun, Jetta sylkäisi sen pois suusta, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Ainakin nähtiin maailman railakkain iltavilli. Lieneekö näillä asioilla yhteyttä keskenään :)

Opetus: hanki aina hätäensiapua varten oleellisimmat tuotteet valmiiksi (hiiltä yms.), koska tietenkin se on aina ilta, kun näitä hommia sattuu. Huomenna täytyy marssia apteekkiin.

Huh, mitä menoa viimepäivät olleet, mutta niin kivaa oli päästä tuonne pentuvisiittiin! Kiitokset vielä kaikilel mukana olleille :) Laitan kuvia vielä huomenissa.

Ai niin, Mitzu otti tänään ruudun, luoksetulon ja kaket. Se oli siksikin hyvässä vedossa (viimeaikaisen ihme rauhallisuuskauden huomioon ottaen), että varmaan kannattaisi antaa sen vain lomailla viikonloppuun asti :)