Pitotreeni 1. Istuin itse jakkaralla ja otin Jetan jalkojen väliin "halaukseen", jolloin huomasin, ettei Jetta pääse niin helposti pomppaamaan ylös heti irti-käskyn jälkeen. Aamupidot menivät hyvin, yhdellä kerralla leuka vähän väpätti. Lisäksi kun pidoista saa ruuan loppupalkaksi, Jetan rauhoittumista täytyy odottaa jonkin aikaa ennen kuin voi aloittaa reenin (vinkuu ja räksyttää kun näkee ruokakupin). Pitämisaika 15-20 sekuntia, kolme toistoa, makkara palkkana + aamuruoka lopuksi.

Pitotreeni 2. Ensimmäisellä pitokerralla sai jotenkin puljattua esineen ulos suusta, kun olin laittamassa sitä suuhun. Jetta ei siis edelleenkään avaa suutaan vapaaehtoisesti. Kapula uudestaan suuhun, oli hieman vaikea alkaa pitää sitä rauhassa, mutta pienen hetken päästä rauhoittui. Kaksi seuraavaa toistoa meni hyvin. Saatoin hetkeksi irroittaa sormet yläleuasta, mutta kauan ei auta pitää vapaana, muuten alkaa leuat vippasta. Alaleuan alta tuen siis koko ajan. Milloinkahan tuota otetta voi alkaa höllentää, kun tuntuu, että jos yhtään löysää, heti alkaa leuat liikkua. Se jää nähtäväksi. Nytkin Jetta oli minun edessä jalkojen "halauksessa", jolloin istui nätisti myös irroittamisen jälkeen ja söi palkkamakkaran istualtaan. Pitämisaika nyt n. 30 sekuntia per toisto. Päiväruoka loppupalkaksi. Maksanpaloilla muutaman kerran pelkkää eteenistumista.

Tänään käytiin Jetan kanssa eläinlääkärissä rabies-vasta-ainetestissä. Olisi kuulemma pitänyt tulla heti kun rokotuksesta on se 4 kk, sillä on mahdollista, että ensimmäisen rokotuksen jälkeen vasta-aine ei näy! Mitä kauemmin on rokotuksesta sen heikommin vasta-aine näkyy. Nythän Jetan rabies-rokotuksesta on mennyt jo yli 5 kk. Toivottavasti saisimme hyväksytyn tuloksen! Jetta otti reissun lunkisti. Pidin sitä pöydällä kiinni ja varuiksi myös kuonosta kiinni. Ei rimpuillut eikä päästänyt ääntäkään, oli vain ihan rauhassa. Joko verikokeen ottaminen ei käy yhtään kipeää tai sitten Jetta ei välitä.

Ylllätys yllätys, yön aikana oli tullut hirveät määrät lunta! Autolla oli hankala päästä juuri minnekään, mutta maisemat olivat hienot :)

Puikulanenä :)

Uutta lunta satoi aivan tosissaan.

Aurinkokin vielä näyttäytyy.

Haukotus... Rankkaa hommaa tämä poseeraaminen :)

Me ollaan kavereita...

...Ainakin melkein. Myöhemmin lenkillä Mitzu kävi taas Jetan kimppuun :( Tosin Mitzu oli jo moneen kertaan varoittanut murinalla, mutta Jetta ei uskonut.