On se kevät mahtava asia. Puoli 9 illalla oli vielä ihan yhtä valoisaa kuin keskellä päivää, jee :)

Yritin olla tekemättä samoja virheitä kuin edellisessä reenissä. Leluleikin jälkeen ruutu, ja vain yhden kerran. Ensin Jetta meinasi mennä varastamaan minun hanskat reenikamojen vierestä, ennen kuin huomasi, että ai ruutuun tässä pitikin mennä. Kovaa vauhtia juoksi keskelle ruutua ja läppäsi alustaa tassulla. Perään palkaksi pallonheitto ja pieni vetoleikki vielä ruudussa.

Seuraamisen asekeleita. 1-3 askelta eteenpäin, namipalkalla, huomio Jetan asennon suoruudessa. Yksi käännös paikalla oikeaan ja yksi vasempaan, molemmat hyviä. Lopuksi 5 askelta suoraan, kun meni hyvin, pallopalkka kainalosta. Hyvä! Ehkä me saadaan joskus vielä se kunnollinen kymmenenkin askelta ilman namikättä.

Lopuksi pitotreeniä tunnarikapulalla. Näköjään pito ja kapulan nostaminen ei olekaan vielä selvä asia Jetalle tunnarikapulan kanssa, vaikka ison kapulan kanssa meneekin jo hyvin. Muutama pito ensin pelkästään edessä. Seuraavaksi nosto maasta, joka ei meinannut onnistua. Jetta nappasi hevonkikkareen suuhun ja alkoi syödä sitä (oltiin raviradan parkkiksella). Pienellä huomautuksella palasi takaisin noutojen maailmaan. Kapulan nosto ihan minun edestä, itse kapulan pito oli hyvä ja rauhallinen. Kovasti kehuja ja namipalkka. Uudestaan niin, että jätin Jetan vähän kauemmas, siitä ehkä metrin päähän kapula, ja lisäksi palautusmatkaa minulle saman verran. Ei meinannut ensin nostaa kapulaa, vaan olisi vain tullut eteen istumaan ilman kapulaa. Osoitin kapulaa ja annoin pitokäskyn, jolloin Jetta huomasi tuoda kapulan. Viimeisen kerran niin, että jätin Jetan n. 5 metrin päähän, kapula minun ja koiran väliin, noutokäsky ja nyt tuli nätisti kapula perille asti! Palkaksi iltaruoka. Täytyy näköjään vahvistaa tuota tunnarin pito- ja nostotreeniä vielä sisällä erikseen, ennen kuin voin edes mitään tunnarikapulan etsimistä ottaakaan.