Huh! Kylläpäs Jetta osasikin eilen olla reeneissä hyvä!! Mahtavaa, että tulee välillä tällaisia hetkiä, jotka nostavat hieman ylemmäs masennuksen syvästä alhosta. Ehkä se sittenkin on oppinut jotakin puolitoistavuotisen elämänsä aikana?! ;) Illalla suunnattiin hallille, ihan vaan kahestaan. Ihan ekaksi se sai olla arkipaikkaolossa, kun siirsin agi-esteitä pois tieltä. Vinkui, mutta kun hiljeni, kävin palkkaamassa. Aloitin luoksetulon loppuasennoilla, ensin läheltä, sitten kauempaa. Harmi kun ei ollut avustajaa, niin joutui kurkkimaan, onko suorassa. Muutamat ainakin olivat vasemmalle vinoja, piti korjata taka-askeleella (se ahkera sivulletulon harjoittelu...), mutta saatiinpa suoriakin aikaiseksi. Viimeiseen otettiin matkaa kymmenisen metriä ja tipautin pallopalkan leuan alta.

Seuruussa ensin vauhdista mukaantuloja ja heti käännöksiä vasemmalle, ja ne menivät aivan superhyvin (sen mitä näin, en halunnut hirveästi koukkia ja kurkkia). TOSIN: välillä tulee jalkaan ihan kiinni, mikä on minusta mukavaa, mutta tämä on varmaan just se juttu, mitä pitää varoa, ettei tule liian tiivis seuruu tokoon!! Mutta se vaan tuntuu niin kivalta tämän pitkällisen vinous-etäisyys-seuruutaistelun jälkeen... Otin myös perusasentoja, ja tuosta vauhtilähtötreenistä johtuen Jetta tuntuu kuvittelevan, että perusasennossa kuuluu seisoa, mutta kun käskin sen muutaman kerran istumaan, se muisti, että perusasentoon kuuluu istuminen. Uskaltauduin jopa ottamaan kolmea aselta perusasennosta perusasentoon ja sekin onnistui hyvin. Kai liian hyvää ollakseen totta. Olisi pitänyt harjoitella vielä niitä oikealle käännöksiä, mutta unohdin!

Liikkeestä seisomia pallon kanssa. Ensin pallopalkka taakse, jolloin ryntäsi heti käskyn jälkeen ennen vapautusta pallolle. No, seisominen oli ainakin napakka. Sitten pidinkin pallon itselläni, ja kuljeskeltiin eteenpäin. Koska seisahtuminen oli niin vino (vaikka tuleekin vapaasta liikkeestä eikä seuruusta), jätin palkkaamatta ja otin vielä yhden uuden seisomisen, ja kun edellinen asento ei tuottanut palkkaa, Jetta yrittikin sitten istumista. Vielä kerran uusiksi, jolloin hyvä seisominen, palkkasin heittämällä pallon eteenpäin.

Välissä pieni paikallaoloharjoitus, nyt ei muistaakseni äännellyt edes hirveästi. Jatkui kakeharjoittelulla, jossa i-s-m -asentoja, nyt myös maahanmeno onnistuu ilman käsimerkkiä :-o Joskus Jetta tuppaa arvailemaan asentoja (istuu tosi helposti, jos annan vaikka kaksi seiso-käskyä peräkkäin). Harjoiteltiin myös asennoissa pysymistä, ja hienosti Jetta oli niissä rauhallisena.

Noutoa otettiin niin, että ensin pitoa. Sitten palautusta jonku metrin päästä. Sitten vauhtinouto. Lopuksi vielä uutena juttuna kutsunoutoa. Eli jätin Jetan ehkä parinkymmenen metrin päähän, kapula välille (näytin Jetalle kädellä, että tämä pitää sitten tuoda ;) ja sitten noutokäsky. Ei huomannut ensin, että kapula pitää tässä harjoituksessa tuoda perille, mutta pienellä ohjauksella muistui mieleen. Pitoharjoittelussa työntää kapulaa minun reeniliivin alle (muistona ajasta, jolloin reenattiin "mahan" kanssa), toivottavasti tuo palautusasento ei ole ongelma, että toisi liian lähelle. Sitten usein Jetta tuppaa ottamaan sen painavan kapulan takahampaisiin (vaikka pidossa opetettu pitämään kulmahampaiden takana). Pitäisikö tuohon pitopaikkaan puuttua, kun kuitenkin pitää rauhallisesti ja vakaasti takahampaissa?

Ruutuun lähetin ehkä parinkymmenen metrin päästä. Hienosti ja kovaa juoksi keskelle ruutua alustalle, pallonheitto palkaksi. Lopuksi hyppyä. Ensin meinasi karata hypyltä ruutuun, joka äsken otetiin, mutta sitten suuntasi katseensa hyppyyn ja hyppäsi hyvin, perään pallopalkka. Harjoiteltiin vielä esteen takana seisomista. Muuta ei kai otettu? Sitten vain loppuleikki.

Reenin jälkeen Jetta pääsi pulikoimaan lampeen varttitunniksi, lenkille Samin kanssa ja kunnon satsi iltaruokaa ja vielä herkkupossunkorva lisäksi. Sen jälkeen Jetta oli loppuillan kuin Näkymätön Ninni, varmaan nukkui jossakin nurkassa. Kun vain jaksaisi touhuta Jetan kanssa joka päivä, nämä kotiongelmat olisivat historiaa (yllätys, yllätys...)