Tänään oltiin taas kuuntelemassa Rauno Virran agility-oppeja, ja Jetta pääsi tietty hommiinkin Maijan kanssa. Kurssilla puhuttiin paljon mm. palkkaamisesta, mikä oli myös toko-näkökulmasta kiinnostavaa. Jetta teki kontakteja, ja siinä samalla muisteli kosketusalustaa. Pitäisikin oikeastaan lisätä kosketukseen nyt kestoa, siitä olisi hyötyä muutenkin. Yllättävän äkkiä Jetalta onnistuikin kesto. Ja toinen juttu, missä olen vähän lintsannut, että ruudussa olen palkannut myös sinne päin -kosketuksia, se minun täytyy nyt lopettaa kyllä kokonaan, jos haluan, että se oikeasti koskee alustaa, eikä vaan hyppää sinne päin. Jetta teki keinua pari kertaa (ei ole ennen tehnytkään), eikä siihen näyttänyt liittyvän suurempia ongelmia. Bonuksena mainittakoon, että Suuri Guru mainitsi roduista puhuttaessa, ettei haluaisi itselleen bordercollieta, koska yleensä ottaen eivät ole hänen tyylisiään, mutta Jetan tyyppisen koiran saattaisi ottaa. Aatella ettei me ollakaan ihan onnettomia, tai no ainakaan Jetta ;)

Otin ihan pienet pikatokot hallin pihalla. Pikku seuruupätkä. Luoksetulo vauhtipalkalla. Metallinouto. Meinasi varastaa noutoon, sanoin öp-öp, jolloin odotti, mutta noutovauhti olikin sitten paljon hitaampi. Olisiko pitänyt vaan antaa varastaa, ettei vauhti kärsi? Tiedä häntä, palkkasin vauhdista. 

Illalla vielä kotipihalla tunnari. Sami piilotti. Jetta kävi ensin etsimässä piilotuskohdasta, mutta ei mielestään löytänyt. Etsiskeli ympäri pihaa, ihan hiljaa ja keskittyneesti, joten en sanonut mitään. Lopulta meni uudestaan tarkistamaan piilotuskohtaa ja löytyihän se kapula sieltä! Palkkasin vähän ennen kuin oli perillä. Täytyy ottaa perillekin, ettei tule tavaksi, mutta jos nyt välillä vauhdistakin, että palauttaisi sentään laukalla.