Tänään oli meidän ikioma Jetta-leiri, kun en päässyt tänä(kään) kesänä millekään oikealle reenileirille. Leirillä läsnä: Suvi, Maija, Sami, Pyry, Jetta, Maaru, Silla sekä muutamia sivullisia. Testattiin, onko mahdollista väsyttää pieni bordercollie lataamalla koko päivä täyteen ohjelmaa aamusta iltaan. Arvaa onnistuiko? 

Treeni 1.

Päivä alkoi heti aamusta lenkillä ja hallitokoilla. Tokoilukaverina myös Annika & co. Piti olla kiva nami-nami -palautustreeni eilisen jälkeen, mutta treeni meni ihan, sanonko suoraan, perseelleen. Ekaksi paikkamakuu pihalla. Neljän koiran rivi, aika n. 6 minuuttia. Häiriönä mm. ohi puksutteleva juna (kyllä! Pellossa pysähtyy siis ihan matkustajajuna!) Jetta vinkaisi kerran, mutta muun makuun oli ihan asiallisesti. Hei, mikä on paikkamakuuaika voittajassa? En saa toko-sääntö pdf:ää auki koneella...

Mollan vuoron jälkeen aloitettiin ulkona tunnarilla. Verkon alla vieraat, niiden takana oma. Se sentään sujui asiallisesti.

Loput jutut hallissa. Liikkeestä istuminen ok, palkka heti istumisesta. Vähän hidas, mutta meni se peppu maahan kuitenkin.

Katastrofit seurasivat toisiaan. Ruutuun olisi pitänyt mennä, niin juoksi vain luoksetulon merkiltä toiselle (ok, liian vähän ollut häiriömerkkejä!). Hyppynoudossa kiersi TAAS takaisin tullessa. Uusittuna ok. 

Vauhtiluoksetulo. Maahanmeno alussa oli suorin ikinä, olisi pitänyt palkata. 

Uudestaan hyppynouto ja TAAS kiersi tullessa. 

Treeni 2.

Jetan pk-harrastus palasi tänään tauolta kahden vuoden jälkeen :D Lähdettiin makkaranpaistoretkelle, joka kuitenkin alkoi jäljestyshommilla. Bonuksena kantorepussa keikkui Pyry koko treenin ajan. Tein jäljen, jossa oli alussa pieni makupalaruutu, sitten vaihtelevasti makupaloja joka askeleella, välillä ilman namia, välillä muutaman askeleen välein. Kaareva, ehkä 40 metriä pitkä jälki. Jetta oli jo nenä maassa heti kun sai jälkivaljaat päälleen. Meni ihan jäljen päällä eikä syönyt kovin paljon nameja (mitä niitä nameja kannattaa hulluna kylvää sinne, jos se ei ees syö niitä?) Tosi hyvin meni koko jälkipätkän, ja olisi varmasti mennyt ainakin tuplasti pitemmänkin, muttei arvannut heti alussa heittäytyä hurjaksi. Lopussa namipurkki kätkössä. Pitäisköhän joskus opettaa keppien ilmaisua? Jos se on yhtä vaikea kuin tunnari, niin ei...

Treeni 3.

Esineruutu. Samassa paikassa 50 m syvä 20 m leveä ruutu. Takarajalla kaksi esinettä. Käytiin hakemassa haju ja palattiin ruudun reunalle. Ensimmäiselle esineelle mennessä pysähtyi puolivälissä kysymään neuvoa, mutta kun en virkannut mitään, juoksi kuin heikkopää esineelle ja palautti sen täysillä takaisin, huippua! Toinen esine tismalleen samalla tavalla :D Miten se voi osata noita juttuja, vaikka se on tehnyt niitä viimeksi joskus puolivuotiaana?

Tauko. Käveltiin laavulle, paistettiin makkarat ja suklaabanaanit, nam! Jetan kohtaloksi koitui olla sidottuna puuhun, koska olimme Torniojoen rannalla, eikä olisi huvittanut kesken treenipäivän lähteä hakemaan sitä jostain Ylitorniolta. 

Treeni 4.

Maijan kanssa Jetta kävi agilityn kimppatreeneissä. Virta ei ollut tässä vaiheessa vielä vähentynyt yhtään, vaan kaahotti varsinkin aluksi varmaankin treeniseuran innoittamana ilman järjen hiventäkään. Onneksi järki löytyi mukaan, ja Jetta teki hienoa työtä. Maijan osuutta unohtamatta! ;)

Video Jetan ja Maijan agista.

Treeni 5.

Illan tullen tunnaritreeni pihalla. Tässä sattui puolivahingossa (?) innovaatio, jonka toivon johtavan meidät ylös tunnariepätoivon alhosta! Maija pisti vieraat kapulat verkon alle ruohikkoon ja oman ihan niiden viereen, mutta verkon päälle! Näin kapulat olivat lähellä toisiaan ja Jetta pääsi haistelemaan myös niitä vääriä, muttei kuitenkaan koskemaan niihin. Aluksi tosin tarvitiin jotain puolenkymmentä käskyä, sillä herkkuruoka oli vieressä odottamassa ja Jetan koko keskittyminen oli siinä ruokakipossa. Toistettuna kapula eri paikkaan ja taisi lähteä ihan eka käskyllä ja toi hyvin, palkaksi hirmu satsi ruokaa! Täytyy vain laittaa huolellisesti kapulat, että Jetalla on pääsy siihen oikeaan, muttei väärään. Tiheämmästä verkosta olisi hyötyä. Vähän sama idea kuin tunnarilaudassa (jossa väärät naulattu kiinni), mutta hieman jalostettuna. Kyllä nyt pannaan Jetan tunnari kuntoon! Toim. huom. positiivinen ajatus tältä peruspessimistiltä.

Väsyikö Jetta tästä yksityisestä leiristä? Ei. Kun tultiin kotiin, se juoksi ympäri kämppää ja kyseli, mitä sitten tehtäisiin ;)

Vielä pari kuvaa eilisestä kisatreenistä. 
Kuvat: Maija Vinnikka (kiitokset! :)


Ruudussa! On se! Ja makaakin vielä ;)


Seuraamassa.


Luovutus. Ei kai se nyt liian kaukana ole?