Päivän mittaa otin useampia kertoja tunnarin piilotusta. Kerran se sylkäsi kapulan jalkoihin. Sanoin, ettei kelpaa, pitää ottaa uudestaan. Ajattelin, että se menee ihan lysyyn, kun noin moititaan, mutta eipä mennyt, vaan teki paremmin. Mutta edelleen se on tosi epävarma. Menee oikeaan suuntaan, käy ehkä piilotuspaikassa, mutta saattaa palata takaisin ja jäädä napottamaan johonkin puoliväliin. Jos en sano mitään, kuitenkin kohta palaa töihin ja tekee jutun ihan tuosta vaan. Useimmiten menee kuitenkin reippaasti kapulalle, etsii sen ja palautta ja yleensä tietenkin luovutusasento on vino. Yhden kerran otin mustikan poiminnan välissä niin, että pidin mettäkeppiä vähän aikaa kädessä ja vein sen kauemmas, senkin Jetta löysi hyvin.

Annikan kanssa lähipihalla (tosin ilman Mollaa :) Jetta otti perusasentotreeniä. Monta hyvää. Muutamia vinoja. Askel + seis vasempaan on hyvä, oikeaan vaikea.  

Kiertoja piti ottaa, mutta kun ei ollut kunnon kiertokohdetta, ei oikein onnistunut. Yritin käyttää merkkikasaa kiertokohteena, mutta Jetta jäi seisomaan sen viereen. Sitten ajattelin, ettei ehkä olekaan viisasta yrittää kierrättää ruutumerkkiä, ettei se kohta juokse ruutua ympäri. Sen verran sain etääntymään, että sain otettua stopin ja maahanmenon. Yksi luoksetulo vauhtipalkalla.

Tunnari nyt niin, että vieraita verkon alla piilossa ruohikossa ja yksi oma niiden edessä piilossa. Yritti ensin saada kaivelemalla niitä vieraita, mutta kun ei onnistnut, luovutti ja palasi minun luo. Otin muutaman askeleen lähemmäs ja taas se kaiveli vieraita, mutta yhtä äkkiä saikin hajun omasta, löysi ja palautti hienosti. Auttaisiko tämä vähän ymmärtämään, että tehtävässä pitäisi käyttää nenää? Että sen oman piilotetun lisäksi siellä on myös niitä piilotettuja, joihin ei pidä koskea. Ettei olisi niin iso harppaus yhdestä piilotetusta vieraan kasan mukaantuloon...

Unohdin ottaa liikkeestä istumisen. Ja unohdin eilien kirjoittaa, että hallilla meni kymmenisen minuutin paikkamakuu hyvin, vaikka pikkutyttö vingutteli railakkaasti vinkulelua ;)