Sunnuntaina oli Jenni Ojalan toko-koulutus Rovaniemellä. Käytettävissä oli kaksi 15 minuutin pätkää, ja mietin kuumeisesti, mitkä liikkeet ottaisin käsittelyyn. Ajattelin, että kaket ja paikkamakuu. Paikan päällä päätinkin ottaa toiseksi aiheeksi perusasennot. 

Muistiinpanoja ehdin tehdä paikanpäällä vain vähän, ja illalla simahdin ennen kuin ehdin kirjoittaa, joten arvatenkin olen jo unohtanut vähintään puolet siitä mitä puhuttiin, mutta yritän muistella jotakin.

Kaket otettiin liikkeenohjaajan kanssa ja pyysin, että liikuskelee, kahistelee, tömistelee yms. Jetan takana, ja oikein mainiosti tulivat kaikki virheet esille. Varsinkin se jumitus. Jokainen käsky piti antaa vissiin kahteen kertaan. Jumitukseen Jenni ehdotti lääkkeeksi yllätyksellisyyttä, esim. niin, että kake-virittelyn ja jätön jälkeen, kääntyykin kesken poistumisen yllättäen ja palkkaa saman tien heittämällä lelun koiran eteen (kun kerran pakitus on ongelma). Tai tekee yhden vaihdon ja palkkaa saman tien. Hätätilassa pakitukseen ja vinotukseen voi käyttää apuna seinää tms. mutta se ei liene ensimmäisenä ratkaisuna. Tekniikkavirhe tulee siitä, että kaikki vaihdot Jetta tekee taaksepäin, joten siitä pakitus. Oikea tekniikkahan se olisi aika avainasemassa. Keskusteltiin takajalat paikallaan -tekniikasta, mutta en taida alkaa siihen. Selkeä virittely muistettava, ettei sekota paikkamakuuseen tms.

Toisena aiheena perusasennot. Otettiin kokeeksi metallinouto, koska siinä näkyy sekä luovutuksen että sivulletulon vinous. Pitäisi opettaa Jetalle takapään käyttöä, johon oiva apu olisi peruuttamisen opettaminen. Aluksi peruutetaan nenät vastakkain. Kun alkaa päästä jyvälle hommasta, tehdän "peli", jossa koira muuttaa peruutussuuntaa ohjaajan rintamasuunnan mukaisesti (edelleen vastatusten). Pyöräytetään pikku ympyrää namin perässä ja koitetaan saada koira liikkumaan takapää edellä. Pyöräyttämisen voi jatkaa sivulletuloksi. Edestä sivulle Jetta menee tekemällä lenkin takana ja sivulla. Voisi opettaa (ulkokautta ohjaamalla) siirtymään tiiviimmin edestä sivulle, ilman lenkkiä. Muutenkin perusasennoissa palkkaaminen ulkokautta, että perusasento pysyy suorana. 

Peruuttamista pitäisi harrastaa myös vaikeilla ja epätasaisilla alustoilla, ei vain helpolla tasaisella alustalla. Auttaa koiraa tiedostamaan takapäätään. Pakittaa kaarrellen ja käännellen. Kun koiran taidot kehittyy, se pakittaa seuraten yhtä hyvin kuin menee eteenpäinkin. Vaikka kesken kaiken vaihtaisi eteenpäin kävelystä taaksepäin kävelyyn, koira pitää seuruupaikkansa ja liikkuu suoraan myös taaksepäin. Ilman että se istuu välillä (niin kuin Jetta tekee). Peruutusta on hyvä opettaa imuttamalla, käsi koiran ulkopuolelta, oma peukku ulospäin. 

Perusasentotreenissä voi myös auttaa, jos ottaa oikealle käännös + seis jälkeen pian käännöksen vasemmalle, jolloin koira joutuu korjaamaan seuruupaikkansa oikeaksi, ellei halua jäädä jälkeen (=ilman palkkaa)

Mitä tulee eteenistumisten korjaamisiin. Jos joutuu omalla liikkeellä korjaamaan koiran asentoa, sellaisesta EI saa palkata! Koska silloin ohjaaja on tehnyt työn eikä koira. Tuossa olen kyllä itse tehnyt väärin, olen palkannut korjausaskeleen jälkeen, kun on tullut oikeaan paikkaan. Paremminkin ohjaaja voi mennä vähän pakoon, kääntyä vaikka oikeaan tai vasempaan, että koira joutuu pinnistelemään ja tekemään töitä päästäkseen oikeaan paikkaan.

Harmi kyllä jouduttiin pian oman vuoromme jälkeen lähtemään, kun Pyry ei enää jaksanut olla. Olisi ollut mielenkiintoista seurata muidenkin koulutusta, koska niistä olisi voinut yhtä lailla oppia paljon! Ja kun omia ongelmiakaan ei ehtinyt käsitellä kuin pintaraapaisulla :) Jenni Ojala oli kyllä hyvä kouluttaja! Ihan liian harvoin pääsen vieraan kouluttajan tarkan katseen alle! Pitäisi päästä paljon useammin (tai edes joskus!), niin välttyisi monelta turhalta ongelmalta. 

Otettiin oman vuoron jälkeen Helin kanssa tunnari siinä sivussa. Tunnari meni ihan hyvin! Itse sössin vähän palautusta, kun Jetta oli kaukana, ja otin jo kapulan pois ja sitten tein jotakin epämääräistä palautusasennon korjaamiseksi (älytöntä, kun olin ottanut kapulankin jo pois). Palkkasin sitten siihen, ennen kuin ehdin tehdä lisää tyhmyyksiä.

Yksi merkittävimmistä asioista tapahtui oman vuoron päättymisen jälkeen. Kun hetken vielä siinä istuskelin ja katselin ja keräilin kamoja kasaan, Jetta laittoi ihan ite makoilemaan ja nukahti siihen!! Siis ihan oikeasti, tuo levottomista levottomin yliaktiivinen vinkuva ja mölisevä adhd-yksilö nukahti toko-treenien laidalle! Tosin siellä oli hirmu rauhallista, kukaan ei juuri ottanut noutoja tai ruutuja eikä palkannut koiraansa ylitsevuotavasti, mutta silti. Uskomatonta.

Tänään sitten tunnari kotipihalla. Uudella lumella, jonka sekaan kapulat vähän hävisivät. Jetta meinasi ensin napata väärän, mutta ei ottanutkaan, vaan alkoi haistella ympyrää uudestaan. Kävi ympyrän läpi kaksi tai kolme kertaa, ennen kuin löysi oman (klo 12). Nätti palautus. Ei sivulletuloa.