Olipas loistava aurinkoinen kevätpäivä. Heti aamusta tunteroisen vaunulenkki. Piti vielä jatkaa pyörälenkkinä, kun Pyry niin halusi (Jetan halusta en ole yhtä varma). Iltapäivällä ulkoilut jatkuivat joen rantaan lenkkeilyllä. Illan päätteeksi vielä pikaiset treenit.

Mentiin hallille, mutta siellä oli agit, niin tehtiin pihalla. Ohjattu, vasen, 6 metriä. Jetta lähti ensin merkiltä väärään suuntaan (olisi pitänyt heti pysäyttää ja ottaa uusi lähetys), hetkisen pyöri, palasi merkille ja sitten nouto (en muista, pitikö lähettää uuestaan). Otin toisen kerran perään, nyt vein ite kapulan, hyvin onnistui. Pyry potkaisi just sattumoisin oikea-aikaisesti kentällä ollutta jalkapalloa, joten siinäpä palkka.

Kierrätin kentän toisessa päässä olevaa tötsää, mutta piti lähettää muutaman kerran ennen kuin onnistui. Kiinnosti kentällä lojuneet pallot sekä jalkapallomaali.

Ennen tunnaria piti vähän rauhoittua, otin pientä seuruujumppaa ja takapään käyttöä. Vain kaksi vierasta + oma, Maija vei. Ei mitään käskyä, vaan mentiin lähelle kapuloita. Jetta haisteli ihan oikeasti ja toi oman. Tosin se oma palikka oli ollut taskussa jo useamman tunnin, kun tarkoitus oli ottaa treeni jo aiemmin. Tunnarin palkaksi oli varattu superruokaherkku, mutta sen sijaan Jetta päättikin palkata itse itsensä kentällä olleella pallolla. Mikäpä siinä, mikä on koiralle palkitsevin asia jne... :)

Illalla paikkaistuminen 3 minuuttia ruokakupille. Raato koira ja raato lapsi nukahtivat seisovilta jaloilta ja saman tempun voisi tehdä kohta itsekin.

Video: Pyryn työnhakumatka sai tylyn päätöksen (niin kuin työnhaulla yleensä aina on tapana). Toiveekkaana ja iloisena kohti töiden vastaanottoa, mutta kuinkas kävikään? Tarina päättyi roskiksen dyykkaukselle, kun töitäkään ei ollut tiedossa ;)

Pari kuvaa Puruskosken retkeltä. Kuvat (ja laadukas lenkkiseura! ;) Maija Vinnikka, kiitokset! :)
p.s. 15-kiloisen pojan kantaminen kantorepussa tekee lenkkeilystä huomattavasti hikisemmän urakan.

Veikeä perhepotretti :)

 
Kerrankin molemmat naperot malttoivat olla nätisti vierekkäin! Tosin hieman vakavin ilmein.

Pyryllä on jekut mielessä.

Retki päättyi onnellisesti, eikä koira eikä poika plumpsahtaneet kallioilta koskeen, mikä olisikin ollut hengenvaarallista. Pyry kävellä pätkikin metsässä ihan kunnioitettavia matkoja ja kiikkui touhuissaan ylös alas jyrkänteitä ja tutki polun varren luonnon aarteita. Mihin tuon ikäinen pohjoisen poika mitään särkänniemiä tarvii ;)