Välillä tuntuu, että muutun itekin Pyryksi ja ainoa, mitä saa suusta ulos on: ei ei ei ei. Mitä vaan, niin aina on ei.

Tänään mm. keskusteltiin Jetan kanssa vakavaan sävyyn siitä, saako mattojen tamppausta haukkua vai ei. Siivouksen ajan se oli suosiolla lenkillä + autossa, koska en kertakaikkiaan jaksa yhtä aikaa sekä siivota hulluna että tapella Jetan (ja välillä Pyrynkin kanssa) siitä, miten ne käytöstavat nyt menivätkään.  

Tänään ei muuta treeniä kuin paikkaistuminen illalla kotona ruokakupilla ja sekin epäonnistui. Jetta kyllä istui vähän huonossa asennossa, jotenkin lonkallaan. Ajatella että istuakin voi lonkalla. Juuri ennen kahta minuttia löi maihin. Moite, uusi komento istumaan ja kaksi minuuttia lisää istumista. Eiköhän se ruuan eteen ollu jo tehny töitä. 

Jetta ja Monty-pentu ovat ylimmät ystävykset ja leikkikaverit. Kivaa! Jetallakin on vihdoin ikioma leikkikaveri joka on ihan samalla aaltopituudella.

Pyry juhlatamineissa tänään menossa käymään kummin tyttären rippijuhlilla.