Perjantaina Pellossa kävi koirakoulu Taiga pitämässä sellaista yhden sortin luonteenkuvausta, jossa luvattiin tietoa koiran ominaisuuksista ja suhteesta ohjaajaan. Ei siis missään nimessä mikään virallinen luonnetesti, ei sinne päinkään,mutta ihan mielenkiinnosta osallistuin. Testi oli kyllä melko suppeansorttinen, mutta olipa kuitenkin.

Video: Jetan "luonnekuvaus"

Varmaan jotain testaajan kommentointia kuuluukin videolta. Taisi sanoa, että pehmeän ja kovan väliltä, enemmänkin kovan suuntaan, koska vilkaisi nukkea palatessa vain kerran. Taisi myös pitää Jettaa suht hyvähermoisena (bordercollieksi). Lisäksi ehdottomasti koira luottaa enemmän itseensä kuin ohjaajaan :D Hieno homma, minusta koiran pitääkin käyttää aivojaan, eikä vain seurata ihmistä kuin pässi narussa. Ei meissä ihmisissä taida mitään niin hienoa olla, että kannattaa kyselemättä seurata pienintäkin toiveen murustamme. 

Sen isomman nukketestin kommentit eivät oiken kuulu videolla, enkä oikein muista mitä testaaja siitä sanoi. Taisi ainakin toistaa vielä sen, että koira luottaa enempi itteensä kuin minuun. Ja taisi sieltä jokin pieni puolustusreaktiokin tulla. Mutta kun Jetta meni kattomaan nukkea lähempää, se yritti luputtaa sitä ja alkaa leikkiä vetoleikkiä nuken tukalla.

Lopuksi oli vielä sellainen äänitesti (?), jossa testattiin suhtautumista rämisevään tölkkiin. Jetta kyllä ensin säpsähti sitä, mutta pienen mietinnän jälkeen yritti alkaa leikkiä sillä. Testaaja tuumasi, että nollaa hyvin päänsä ja on hyvänsorttinen bordercollie(ksi), että tuollaisia bordercollieita toivoisi enemmänkin näkevän. 

Noh. Tämä testi ei tuonut ehkä niitä Jetan ongelmallisimpia puolia esille. Ja olihan se muutenkin hyvin suppea ja pintapuolinen. Tulipahan käytyä.

Testin jälkeen tein pienen seuruun, josta Jetta sai palkaksi agi-kepit. Kaket läheltä lelupalkalla. Leluleikin lomassa yhden luoksetulon seisin, joka oli super. Sai myös kokeilla keinua, jossa muisti vissiin vuoden treenitauon jälkeen täydellisesti 2 on 2 off kontaktin. 

****

Tänään sitten pientä peekoilua Ingan kanssa. Jetta oli taas ihan yli-ihana ja hieno. Hmm... tämä teksti alkaa kuulostaa ihan ällösiirappimakealta :o

Esineruutu, jossa oli kaksi vierasta esinettä. Vettä satoi kutakuinkin kaatamalla. Tuuli kivasti ruutun takaa. Jetta alkoi vetää vainua jo lähetysvaiheessa. Yksi sana, sinne sinkosi neiti täyttä vauhtia, sai hajun, tarkensi, löysi ja palautti samaa vauhtia. Miten voi ihminen olla onnellinen niin pienestä asiasta (kuin siitä että näkee koiransa nauttivan täysin siemauksin tekemisestään ;) Kerranki olin fiksu enkä ees yrittäny ottaa sitä toista esinettä, vaan lopetin ajoissa ekan jälkeen ;)

Jälki oli parisataa metriä pitkä, vieraan tekemä, 3 namipurkkia + keppi niiden päällä (jos näin vähän totuttais niihin keppi-ilmaisuihin, kun en millään saa aikaseksi tai osaa niitä opettaa). Vaihtelevaa maastoa, ainaki yksi kulma. Ja tunnin vanhentui vesisateessa. Jetta selvitti jäljen suht leikiten. Välillä vähän pyöri, mutta palasi itekseen jäljelle. Hienosti teki jäljen! Iloinen pieni itseensätyytyväinen koira ja onnellinen ohjaaja. Tätä me on kaivattu! Onnistumista edes jossain. 


Hassun värinen taivas iltalenkillä.