Jetta sai tehä eilen Maijan kanssa agilityä. Vauhtia ainakin oli ja intoa! Mutta sitä järkeä? No jaa... joku osuushan siinä aina vähän kärsii ;)

Jetalla on ihme vasenvamma agilityssä. Se ei suostu millään opilla tulemaan vasemmalle puolen agilityssä, mikä on erityisen kummallista siksi, että se on toko-koira, ja elänyt koko elämänsä vasemmalla puolen. Ja saanut kaiken kivanki elämässä siinä ollessaan. Nyt se ei vain suostu millään tulemaan vasemmalle puolen, vaikka ohjaus on erityisen selvä, tai vaikka sitä yrittäisi lelulla vetää sille puolen. Se saattaa keskellä suoraakin juostessa karata siitä vasemmalta puolen selän takaa oikealle puolen. Ja jos vaikka Maija pitää sitä palkkalelua vasemmassa kädessä, niin se silti pyörii ympyrää siinä oikealla puolella, ettei vahingossakaan joutuisi toiselle puolen. Ei toivettakaan, että sitä saisi vaikka jonkun käännöksen yhteydessä otettua vasemmalle. Huh huh, tutkimattomat ovat pikkukoiran aivoitukset. 

Mutta Jetta muistaa todella hienosti kontaktit vielä vuoden treenitauon jälkeenkin. Ja kepitkin menee aika kivasti. Ja se ilme agsa-treenin jälkeen. Mikä kokonaaman virnistys ;)