En muistanutkaan kertoa, että Jetta teki perjantain treenissä ehkä elämänsä hienoimman kokonaisen luoksetulon. Seississä käytin käsimerkkiä, pysähtyi kuin seinään, vaikkei käsimerkkiä muistaakseni ole sille opetettu.

Se minun johdonmukaisuuteni puhkesi tänään taas täyteen kukkaan, kun oltiin Maijan ja Pyryn kanssa reenaamassa hallilla. 

Ruutu. Tavoite: koira menee seisomaan ruutuun keskelle taakse oma-aloitteisesti. Totuus: palkkaan sitä sekä seisomisesta vasemmalla takana että annan vartaloapuja (vaikkei pitänyt), kun pelkäsin jämähtämistä kuin ruttoa, vaikka Jetta työskenteli koko ajan ihan aktiivisesti. Voi pyhä jyssäys.

Hyppynouto. Heitin vinoon (niin kuin aina) ja minusta tuntui, että Jetta oli kiertämäisillään paluuhypyn, niin annoin vartaloavun. Maija sanoi, että ensinnäkin apu tuli ihan liian myöhään ja toiseksi oli turha, koska Jetta oli jo aikeissa palata hypäten takaisin. Voe elämä.

Tunnari. Yritti karkailla muutamaan kertaan hyppynoudolle, mutta en päästänyt, vaan käskin sitkeästi tunnarien suuntaan. Kun päätyi kapuloille, teki suht kelvollisen tunnarin, tai sitten saattoi kyllä tökkiä paria väärää vähän liian syvällä nenällä. 

Mutta nämä auringonlaskut tähän aikaan vuodesta, ihania! En saa kuvissa näkymään lähellekään sitä, mitä luonto tarjoaa, mutta hienoa on, sen voin taata.






Luotettava kuski puikoissa? ;)