Katselen valkoista ruutua edessäni ja mietin, mitä kirjoittaisin. Ei oikein ole sanoja. Niin hienoksi koin koko Norjan matkan ja kisareissun.

Mitäs tavoitteita minulla olikaan ennen reissua? Let me check. (1) Nauttia maisemista ja hyvästä seurasta. (2) Löytää yksi tai jopa kaksi yhteistä hetkeä kehässä. Kaikki nämä tavoitteet ylittyivät satakertaisesti, joten mitä tässä voi sanoa? :) Jo lähtiessä kun tulostin meidän kilpailunumeroa, tuli mukava olo. Numero 751. Ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin hyvää, kun mukana on sekä syntymävuosi että onnennumero :)))

Perjantaina iltayöllä ajelimme Maijan kanssa Kilpisjärven kautta Tromssaan. Matka meni hujauksessa maisemia ihastellen ja viikonloppua odottavissa tunnelmissa. Perillä oltiin puoliltaöin ja majoituttiin kisapaikalle kennelkerhon kentän ja kerhorakennuksen luo, Maija ja Riku telttaan ja minun ja koirien käyttöön antoivat ystävällisesti asuntovaunun. Kisakenttä oli hyvä selkeä hiekkakenttä, mutta joka puolelta veden ympäröimä, meri ja joki ihan vieressä! Viimeistelytreeninä päätettiin ottaa idioottihelppo merkki+ruutu -yhdistelmä, joka ei voi epäonnistua (hetsattuna ruutuun). Hyvä meininki! Jetta ei välittänyt vesistöistä ja huomasin, että niistä ei tällä kertaa ole huolta. Treenasin vielä norjalaista seuraamisen liikkeenohjausta niin, että Richard huuteli käskyjä mie kävelin kuviota (ilman Jettaa).

Kaikkien iltahommien jälkeen ehti jo vierähtää kolmeen asti, ennen kuin mentiin nukkumaan. Tromssan kesäyö oli niin kirkas, ettei uni painanut silmää :)

Aamulenkillä Jetta käveli jäykästi. Oikeastaan se käveli jäykästi koko reissun ajan. Varmaankaan pitkä matka ja häkissä kököttäminen yhdistettynä Norjan tunturipurojen raikkaudessa pulahtamiseen eivät olleet sille paras mahdollinen yhdistelmä. Mutta toisaalta, viikonloppu osoitti sen, että hidas ja jäykkä Jetta on helpompi ohjattava ja saa parempia tuloksia kuin normaali vauhdikas vouhottaja-Jetta :)

Minua ahdisti viime hetkiin asti päätös pitää Jetta (Maijan määräyksestä :) täydellisellä treenitauolla kaksi viikkoa ennen kisoja, mutta oikeampaa päätöstä sen suhteen ei olisi voinut tehdä! Se teki Jetan motivaatiolle todella hyvää. Nyt vain täytyy jatkossa harkita, minkä verran treeniä Jetalle kestää ottaa, kun tähän asti on vaikuttanut, että mitä vähemmän treenaa, sitä paremmin liikkeet sujuvat.

Olin odottanut Norjan säästä vielä pahempaa kuin mitä se oli :) Eka iltana oli kova tuuli, mutta muuten oli oikein leppoisat kelit (joskin yhdistelmä villapuku-kuoripuku-toppapuku-sadepuku oli ihan normaali silloin kun istui liikkumattomana kentän reunalla :)

Lopulta ei tarvinutkaan osata norjankielistä seuruun käskytystä, koska tuomari (todellakin tuomari, ei liikkuri) käskytti kaiken englanniksi :) Koska kuitenkin olin vaivautunut opettelemaan kaiken norjaksi, laitan seuruukäskyt tähän muistiin jatkokäyttöä varten :)

- vanlig marsj, sakte marsj, spring mars, høyre-venstre- helt om marsj
- gjør holdt
- "Vendinger på stedet" høyre om, venstre om, helt om
- To skritt bak, to skritt frem, to skritt til venstre/høyre.

Lisäys! Löysin yllättäen englanti-norja liikkeenohjaussanaston! :) Sanastoon (pdf) ei voinut linkittää, mutta se on NKK:n sivulla.

1. kisapäivä lauantai 15.6.

Video lauantain kisasuorituksesta.

Aloitin aamun lenkkeilyttämällä lauman kaikessa rauhassa. Jetta käveli jäykästi.

Niin upeita aamulenkkimaisemia on harvoin!

Valmistautuminen kisaan oli tällä kertaa superylionnistunut (kiitos Maija-ihanaisen!) Jetta sai odotella kaikessa rauhassa kisan alkua asuntovaunussa (ilmoittautumista tai kehäänmenotarkastusta ei ollut, kapuloiden koko valittiin ennen suoritusta ja eteentulevasta koirasta pitää erikseen ilmoittaa!).

Ennen paikallaoloja Maija otti Jetan vaunusta, kävelytti ja leikitti sitä kevyesti ja toi Jetan juuri ennen kehäänmenoa minulle. Jetta oli tyyni, keskittynyt, rauhallinen, TÄYDELLINEN! Myös ympäristö oli rauhallinen, paikalla oli vain vähän koiria ja ihmisiä eikä muutakaan häiriötä pahemmin ympärillä ollut (mikä varmaan olikin yksi suurimmista asioista, että onnistuimme). Luokassa kaksi koiraa. Kisat alkoivat elite-luokalla klo 9.

Tuomari Tanja Hulsund.

Paikkaistuminen 10. Vaikka olikin vähän levoton ja taisi liikutella toista tassua.

Paikkamakuu 10. Hyvin alas ja ylös omalla vuorolla.

Seuraaminen 8. Parasta seuruuta pitkään aikaan Jetalta! Suorat perusasennot. Käännöksissä tyypillisesti kontaktin herpaantumista. Tässä vaiheessa huomasin, että olemme kehässä YHDESSÄ! Tämän havainnon tehtyäni tulin ikionnelliseksi, ja naamalleni levisi hymy, joka ei pyyhkiytynyt pois koko kisan aikana, koko viikonloppuna eikä ole kai vieläkään hävinnyt kokonaan. Se tunne, että kaikkien näiden vaikeuksien ja keskittymisongelmien jälkeen kehässä oli vain minä ja Jetta, vei voiton kaikista tähänastitsista hetkistä Jetan kanssa. Tämä onnentunne ei häviä mielestäni koskaan. Olimme voittajia jo nyt ja tiesin, että loppukisa menee paremmin kuin koskaan olin uskaltanut odottaa. Ja oikeastaanhan olimme siellä vain lomalla, ei kisaamassa!

Zeta 8,5. S-I-M. En muista mistä pisteet meni. Mielestäni ihan ok suoritus. Tuomarin linja myös oli tiukahko.

Luoksetulo 8,5. Pistementys hitaasta temposta. Minusta hyvä suoritus, asennot oikeat ja tuli kuitenkin laukalla. Jopa sivulle hyvin. Eteenistumisesta olisi pitänyt ilmoittaa etukäteen, mutta sitä en tiennyt.

Ruutu 7. Meni oikein kivasti merkille, jee!!!!! Oli lähdössä merkiltä luoksetulon merkeille, mutta sain onneksi lisäkäskyllä ruutuun. Loppu hyvin.

Ohjattu 0. Vasen, kaikille muuten sama puoli. Tämä meni ihan kuten treeneissä. Jetta jäi vähän kauas merkistä, kysyin tuomarilta "riittääkö", vastaus "ei", joten jouduin käskemään uudestaan merkille. Sitten oli hyvin merkillä, mutta kieltäytyi yksinkertaisesti lähtemästä vasemmalle... Kun tiesin, ettei pisteitä enää heru, käskytin vain niin monta kertaa, että sain sen lopulta tekemään noudon. Jetta ei masentunut ja mie vielä vähemmän :)

Hyppynouto 10. Aivan ansaitusti :) Metallissa muuten ohut keskikappale, sellainen kynän paksuinen. Mie jopa heitin hyvin! Vaikka seuraavan päivän kv-kisassa kyllä selvisi, ettei Norjassa heittotaidolla ole niin väliä. Norjalaiskoirakon kapula lensi kehän ulkopuolelle ja koira myös haki sen kehän ulkopuolelta, ei saanut punaista korttia, vaan voitti ja sai caciobin :)

Tunnari 8,5. Olin niin hyvissä fiiliksissä, että olin ihan varma, että tänään sujuu tunnari ihan leikiten ja niinhän se sujuikin :) Liikkuri tosin siirsi kahta muutakin kapulaa samalla pussilla, jolla vei minun kapulan ja Jetta pysähtyi hetkeksi pitempään nuuskimaan niitä kapuloita, mutta palasi kuitenkin rivissä takaisinpäin ja toi oikean. SIIS JETTA TOI OIKEAN TUNNARIKAPULAN koskematta vääriin!!! Onnellisuusprosentti taisi juuri pätkähtää reippaasti yli 100 prosentin! Tuomari sanoi, että saan piirtää siihen mitä tahansa, niinpä piirisin siihen sydämen ;) Itse hän kertoi aina kirjoittavansa siihen koiralle vihjeen: ota tämä ;) Tässä yhteydessä todettakoon, että tuomari, toimitsijat ja kaikki muutkin ihmiset siellä olivat hurjan ystävällisiä, avoimia ja auttavaisia. Outoa tällaiselle pohjoisenjurriskolle :)

Kaket 10. Tuomari sanoi, että ne olivat parhaat hänen ikinä näkemänsä kaket! Hmm... no en ole varma, olivatko ne parhaa Jetan koskaan tekemät kaket, mutta etuvinkkelistä katsottuna eivät ne maailman pahimmiltakaan näyttäneet. En mene moitiskelemaan tuomarin näkemystä :) Sanoi että tämä oli eka kerta ikinä, kun hän oli antanut kakeista kympin. Ei paha :) Matka muuten oli vain 12 metriä.

Sitten jännäiltiin pisteitä. Niitä ei saanut tietää ennen kuin koko toko-kisa oli ohi. Vaikka ei pisteillä väliä ollut. Ajattelin, että se on hyvä kakkostulos, kun oli se yksi nollakin. Olimme jokatapapuksessa voittajia, Jetta ja minä! Kehässä yhdessä. Tehtiin tähänastisen elämämme paras yhteinen kisasuoritus ikinä.

Palkintojenjaossa selvisikin, että pisteet riittivät nippanappa ykköseen!!!!! 257 pistettä ja 1. sija (ykköstuloksen raja on 256 pistettä).

Kyllähän siinä palkintojenjaossa onnenkyyneleet vierähtivät poskille. En ollut uskonut näiden kaikkien treeniongelmien jälkeen, että meidän olisi enää koskaan mahdollista saavuttaa EVL1-tulosta.

Mutta sieltä se vain tuli. Onni ja autuus. Ja se lähtemätön hymy.

Illalla selvisi myös, että seuraavan päivän kisa on yllättäen kv-kisa. En meinannut ensin edes startata, koska olimme tänään jo saavuttaneet kaiken, mutta Maija houkutteli kuitenkin osallistumaan myös sunnuntaina ja olihan se sentään kv :)

Sunnuntain kisaraportti ja video alemmassa postauksessa :)

 

IMG_7810%20%28Kopio%29-normal.jpg
Tromssa 15.6. EVL1 257 pistettä, sij. 1/2. Voittajan on helppo hymyillä! :)

Video lauantain tokosta.