Jetta kävi lastanvaihdossa taas torstaina. Hiertymät olivat pahentuneet, no se nyt ei sinänsä yllätä, mitenpä ne nyt parantuneetkaan olisi. Pekka-eläinlääkäri desinfioi haavat, laittoi jotain voidetta ja rasvalaput päälle. Toinen hiertymä lastan yläreunassa jalan etupuolella ja toinen kintereessä. Sitten normaalisti kipsausvanu, lasta ja teippi. Lisäksi lastan yläreunaan laitettiin vielä reilusti paksumpaa pehmuketta, ettei lastan reuna hiertäisi. Tällä varustuksella pitäisi pärjätä ensi viikon perjantaihin asti, jolloin on kontrollikuvaus. Kyllä nyt jo vähän jännittää, miten jalka on parantunut. Jetta ei käytä yhtään jalkaa vielä. Siis silloin kun käy pihalla tarpeillaan. Ohjeissa luki, jotenkin, että jos yrittää käyttää jalkaa liian rajusti, tassun alle voi teipata jonkun kepinpalan, joka hillitsee käyttöä. No eipä ole sitä ongelmaa ainakaan ollut, kun Jetta ei lastajalkaa laita ollenkaan maahan.
Eilen minulla oli toisenlainen seikkailu. Kävin ratsastamassa eka kertaa Hekla-issikalla. Meille sattui mettässä pieni erimielisyys, mennäänkö yli yhdestä puusillasta vai ei. Hekla tuumasi, ettei mennä. Minä sitten hyppäsin alas selästä tarkistamaan sillan kunnon ja meinasin, että talutan Heklan siitä yli. Hekla-ketale päätti ettei mene sillasta yli, ja repaisi ittensä irti suitsista. Minulle jäi suitset käteen ja hevonen lähti valtoimenaan laukkomaan kohti valtatietä!
Voi että iski paniikki, että nyt se jää rekan alle tai jotain. Hekla on asumassa vähän aikaa hoitopaikassa, eikä sinne uuteen paikkaankaan osannut heti suunnistaa, vaikka siellä olisi ollut oma ponikaveri odottamassa. Minun onnekseni Hekla pääsi turvallisesti yli valtatiestä ja jolkotteli jalkakäytävää pitkin läheiseen hevostaloon, josta sain sen kiinni. Huh helpotusta ja onneksi kaikki päättyi hyvin! Tänään kävin uudestaan ratsastamassa Heklalla, mutta tällä kertaa pysyttäydyin aitauksen sisäpuolella ja jätin varmuuden vuoksi päitset päähän ja riimunarun kaulalle hätätilannetta varten. Kyllä se Hekla-herra minua tänäänkin koitteli, mutta yhteisymmärrys sentään jossain vaiheessa löytyi. Strategisilta erimielisyyksiltä vältyttiin. Pyry pääsi myös ratsastamaan ja oli enemmän kuin onnellinen :) Lisäksi tänään ehdittiin käydä myös mustikassa. Huonosti tuntuu tänä vuonna mustikoita löytyvän, tai olen vain sattunut huonoihin paikkoihin.
Musta merirosvo-pääkalloteema on viikon väri tällä kertaa (siteessä).
Jetan osuus mustikkaretkeen: osallistua pihalla marjojen puhdistamiseen.
Kommentit