Huh! Ei ollut autoa käytössä, kun toinen on kokonaan rikki ja toinenkin korjaamolla, niin mie, että mihin sitä jäljenteossa autoa tarttee, kun mettä alkaa nurkanpäästä.

Ajattelin tehä kerrankin kunnollisen pitkän jäljen ja lähdin talsimaan melkein kotipihasta. Toisin kävi. Jäljestä tuli vain 600 metriä pitkä ja moninverroin vaikeampi kuin olin ajatellut. Jälki kulki vaaran rinnettä ylös ja alas, siinä oli polun ylityksiä ja (mastorakennuksen) pihankin ylitys sekä hillitöntä kivikkoa, jyrkännettä, pusikkoa ja melkein suotakin! Puolessavälin tallomista tajusin, että sääskiä on niin älyttömästi, ettei voi suuta aukaista. Mietin, että taisi tulla niin vaikea, että pitäisikö jättää ajamatta ja tehdä helpompi toiselle puolen vaaraa, missä on kuivempaa kangasmaastoa. Noh, laiskana en viittinyt jättää jälkeä käyttämättä. Annoin sen kuitenkin vanheta vain pikkusen vajaan tunnin.

Eräs mysteeri on se, että mielesätäni otin 6 keppiä mukaan kun lähdin tallamaan jälkeä, mutta viisi keppiä vain taskusta löytyi tallailuvaiheessa, outoa... Joko se yksi keppi oli  jälkeä tehessä johonkin tuhertunut, tai sitten sitä ei jostain syystä tullut edes mukaan jäljelle.

Ei muuta kuin Nemppa mukaan ja jäljelle. Vähän kyllä jänskätti, olisiko se liian vaikea. Alussa oli oikea janakin, mutta siihen kylläki Nemo lähti melko vinottain (olisiko sitä pitänyt jotenkin oikaista, en tiedä?). Kun tuli jäljelle, siitä kuitenkin kääntyi varmasti oikeaan suuntaan. Jälki lähti nousemaan heti alun pellolta jyrkkää pusikkoista ja risukkoista vaaranrinnettä ja olosuhteisiin nähden me selvittiin minusta hienosti! Jarrailin tosin vähän, jos näin, että pää alkaa kovin nousemaan maasta ja koira tohottamaan vallattomasti etiäppäin. Eka keppi löytyi hienosti, eka kulma meni hienosti ja toinen keppi löytyi myös hienosti! Ja siinä vaiheessa muistin vasta laittaa sports trackerin päälle. MUTTA: Nemo reagoi tosi voimakkaasti kepinmerkkausnauhoihin! Eli olin merkannut pari metriä ennen keppiä kohdan nauhalla ja Nemo jäi ensin pyörimään siihen nauhan kohdalle. Eli ei saisi merkitä, mutta toisaalta haluttaisi varmistella, että se varmana jarraa kepin kohdalla, kun me on oltu siinä ilmaisussa vielä aika alkutekijöissä, tosin edelliseenkin jälkeen verrattuan oli minusta hienosti edistystä! Merkkasin myös varmuuden vuoksi polun ja pihan ylityskohdat, kun arvelin, että voivat olla tosi vaikeita.

Minun mielestä Nemo teki tosi hienosti ja sitkeästi töitä. Välissä näin siitä, että meinaa alkaa veto / draivi / into / jaksaminen loppua, kieli alkoi roikkua ja jäljestys näytti vähän huolimattomalta. Kepin löytyminen ja siitä seurannut palkkaus- ja juomatauko kuitenkin näytti kovasti virkistävän Nemoa ja tuovan jäljestykseen lisää uskoa ja voimaa. Olihan jälki (ainakin minun mielestäni) ihan sikavaikea, että siihen nähden ihan hyvin.

Huomasin kylläkin sports trackeristakin, ettei se mennyt ihan koko aikaa jäljen päällä, mutta kaikki kepit löytyivät kuitenkin. Kaksi viimesitä keppiä olivat melko lähekkeäin (kääk! olen kohta talon pihassa...) Ja Nemo hukkasi vähän jälkeä näiden kahden kepin välissä, mutta löysi kuitenkin viimeisen kepin.

Hieno Nemo, joka veti jäljen urheasti loppuun asti ohjaajan törttöilystä ja ylivaikeasta ja ylisääskisestä jäljestä huolimatta. Hyvä me! Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Kartan kuva on otettu kännyn näytöltä ja on siksi tommonen... (ja tuota poikittain olevaa vinoviivaa ei siis kävellyt kukaan, siinä kohti muistin laittaa vempeleen päälle :D )

IMG_2912%20%28Kopio%29.jpg

IMG_2887%20%282%29%20%28Kopio%29.jpg

IMG_2899%20%28Kopio%29.jpg

IMG_2807%20%28Kopio%29.jpg

P.s. Sen yhden kadonneen jälkikepin arvoitus ratkesi jälkeenpäin, kun kepukka löytyi kotipihalta, oli pudonnu taskusta :)