Tänään käytiin tsekkaamassa Rovaniemellä talviharjoittelupaikka. Aika luksus! Niin lämmin, että sisävaatteilla tarkenee, hyvä tekonurmipohja. Pieni halli, mutta kun vähän sovittelee, siihen saa sopimaan ruudun, ohjatun ja luoksetulon, ehkä ihan himpun etäisyyksistä tinkien. Noh varmaan kun sinne agi-esteet levitetään, niin sitten ei sovi enää kunnolla, tai sitten on kova kanniskelu esteissä. Eikä halli maksa kuin parikymppiä kuussa + tietenkin aina täältä se reilun sadan kilometrin ajo suuntaansa. No siellä kun oltiin, niin eihän sitä maltettu olla testaamatta. Mitzu otti evl:n eka osion ruutuun asti. Pitkä seuruu (hyvä), idari liikkeenohjaajan kanssa (hyvä), luoksetulo (liikkurin kanssa), jossa varmaan liian kovan käskyn vuoksi (halli kaikui yllättävästi) seisahtuminen meni maahanmenoksi, muuten hyvä. Ruutu oli ihan ok, joskaan ei aivan huippu, erikseen vielä ruudun keskustan hakua. Tunnarissa Mitzu ihan pikkuisen vain maisteli yhtä väärää ja toi sitten oikean, jopa laukaten paluumatkalla. Ei tuota ihan huononakaan voi pitää ;) Lopuksi paikkaistuminen varmaan viisi minuuttia, kun muut ottivat makuun. Ihan hyvä treeni ja lämmin paikka!

Jetankin otin sitten halliin autosta, mutta paikka oli sille vielä liian vaikea. Ympärillä treenaavat koirat ja lentelevät lelut aiheuttivat sen, ettei se malttanut keskittyä. Leikkiminen onnistui kuitenkin hyvin. Otettiin jonkin verran namiseuruuta, askeleita ja kontaktia, mutta sitten päätin pyhittää loppureenin rauhoittumiselle. No ei se oikein onnistunut. Jetta vinkui kuin possu. Istuin sitten sohvalla ja pidin pentusta väkisin sylissä. Vinkuminen ei loppunut, mutta toisaalta sain sen pidettyä sylissä jotensakin rauhallisena. Kyllä pitäisi ottaa noita rauhoittumisreenejä tuolle ikiliikkujalle paljon enemmän!

Tänään aamulla oli pakkasta -15 ja kun väkisinkin tulee aina noita autossa odotteluja, niin päätin hankkia Jetalle takin. Mitzu-parka on joutunut aina tyytymään minun tekemiin, mutta ne ovat kaikki Jetalle liian isoja, eikä uutta voi tehdä, kun ompelukone ei toimi... Niinpä sitten pomppaostoksille Jetan kanssa. Ja mikä turhamaisuus minuun sitten iskikään! Vaikka halvemmalla olisi saanut viime vuoden mallia olevan takin, minun oli ihan pakko saada tuo kyseinen yksilö, koska se oli JUST minun lempiväriä, sellaista metsän vihreää :D Jetta tuskin väristä piitaa ja tuskin piittaa näin aluksi koko takista :) Siksi kangistuneen oloinen se oli, kun sai takin ensimmäistä kertaa päällensä :)

jetakki.jpg
Jetan uusi talvitakki. Huom. erityisen ilahtunut ilme ;)

Nyt onkin viikonloppureissu kotimaisemiin tiedossa, joten reenailut jäänevät vähemmälle.