Tämän päivän tunnareissa sitä oli jos jonkinmoista sähellystä!

Aamu(päivä)tunnari omalla pihalla Samin kanssa. Sami vei kulman taakse kapulat ja päästin sitten Jetan hakemaan. Kovaa vauhtia meni kapuloille ja nosti yhtä väärää ja oli vähällä kai nostaa muitakin. Toi kuitenkin oikean, ympyräasetelma.

Toisella kerralla samassa paikassa, mutta rivi. Lähti kapuloille sikakovaa ja pysäytin Jetan ennen kapuloita. Nyt menikin paremmin, ei nostellut vääriä.

Iltatunnari Maijan kanssa, pikkulasten nukkumaanmenon jälkeen. Yli-ihana Maija veti puoleensa niin, että himmensi pikkukoiran keskittymiskyvyn. Eka kerralla karkasi Maijan luo ennen kuin aloitettiin koko hommaa ja pöläytti mennessään kapulat taivaan tuuliin. Kutsuin Jetan pois, kapulat uudestaan järjestykseen ja noutamaan. Jouduin taas pysäyttämään ennen kapuloita, koska vauhtia oli liikaa järkeen nähden. Nouto asiallinen, palautus vauhdilla ja suora. Eipä tule koskaan otettua sivulle, vaikka varmaan pitäisi.

Toisella kerralla kapulat eri paikkaan, riviin. Voi jösses. Järjettömästi kapuloille, kopeloi ja nappaili ja lopulta lähti palauttamaan väärää. Murahdin siitä ja käskin irrottaa. Otin uudestaan sivulle ja yritin vähän rauhoittaa. Meni kapuloille ja toi oikean, mutta en ollut varma, haisteliko vai oliko tuuria.

Oli pakko ottaa vielä kerran uudestaan, kun ei voinut päivän ruokaa moisesta antaa palkaksi. Alkoi olla näpit jo syväjäässä parin kympin pakkasessa, eikä varmaan kapulaankaan tarttunut mitään hajua. Taas eri paikka pihalla, rivi. Meni kapuloille, haisteli nätisti, mutta ei millään osannut päättä kahden viereisen kapulan väliltä, kumpi on oma. Haisteli, arpoi, pysähtyi tuijottamaan minua ja kysymään neuvoa (ja varmaan vahtaamaan onko naama hymyssä vai kurtussa). En puhunut mitään. Seisoi hetken ja mietti, uskaltaako palauttaa sitä, joka mielestään oli oikea. Lopulta rohkaisi mielensä, ja sehän se oikea oli :)