Jetta teki tänään ensimmäisen (melkein) kokonaisen ohjatun!!! Melkein siinä mielessä, että palkka myös merkillemenosta, ja keskikapula puuttuu vielä (tilalla kivi). Luonnollisestikin kyseessä oli helppo oikea puoli. Ja Maija, joka vei kapulan, hetsasi viedessään kapulaa.

Tunnari! Illalla kotipihalla, nuuski tosi nätisti ja nokka tuhisten. Sami oli vienyt valmiiksi 3+oma.  Vein hillitysti kapuloiden viereen ja päästin kapuloille uudella käskysanalla ja vapautussanalla. Hyvin meni. Päivän safka palkaksi. Mistä päin nyt tuulee tuossa tunnarissa, kun se on jo onnistunut monena päivänä peräkkäin?!?

Ohjattu siis tehtiin hallin pihalla ja siellä treenattiin muutakin, mutta Jetta oli ihan jäässä :(

Seuraamisessa otettiin simputustreeni, syynättiin suurennuslasilla, että on oikeassa kohdassa, suorassa jne. Paljon suullista kehua, vähemmän palkkaa. Kun siirryttiin askeleisiin ja käännöksiin, siinä vaiheessa Jetta oli jo syväjäässä :( Yritin ottaa askelta oikeaan. Aina Jetta oli joko kaukana tai vinossa tai seisoi. Ajattelin että nyt sen on vain pakko tehdä oikein ilman apuja, on tuota siksi kauan jo hinkattu. Enpä tullut laskeneeksi, montako toistoa siihen vaadittiin, mutta monta. Lopulta se ei liikahtanut juuri mihinkään suuntaan eikä ainakaan istunut millään. Kun saatiin edes muutama hyvä askelsiirtymä, luovutin. Otin pienen suoran seuruupätkän (joka muuten oli aika hyvä) ja siitä sai hyvät kehut + lelupalkan. Tietenkin on mahdollista, että Jetta on henkisesti ja/tai fyysisesti lukossa, koska viime päivinä on keskusteltu kotikäytöstavoista hieman hmm.... kovakouraisesti.

Luoksetulo piti olla stoppien kanssa. Vauhtia ei ollut yhtään. Lähdöstä seisiin laukkasi, eteni käskyn jälkeen koiran mitan. Seissistä maahan ravasi nippanappa, mutta meni sentään maahan. Maasta luokse lönkytteli ja pysähtyi töllistelemään jotain parin metrin päähän minusta. Käskin sen sivulle ja totesin, että voi voi, ei me kyllä tällaisestä työnteosta voida palkkaa saada ja laitoin Jetan hetkeksi autoon sillä aikaa, kun Maaru teki. 

Jatkot hallissa. Tavoitteena saada meille molemmille hieman iloisempi mieli. Hyppynoutoa. Heitin vinoja heittoja (kröhöm, olikohan se ihan tarkoitus?), ja varmuudeksi sanoin palatessa hyppykäskyn uudestaan. Tosi hienosti Jetta hyppäsi mennentullen, vaikka kapula oli missä sattuu. Palkaksi yksi oikea hyppynouto.

Luoksetulo vielä suorana "vauhti"luoksetulona, paitsi että sitä vauhtia ei koskaan tullut. Kun se lönkötteli perille asti, sanoin, ettei tule palkkaa tuollaisesta ja jätin Jetan uudestaan. Nyt kun kävelin hallin toiseen päähään ja kutsuin, niin tulihan ne laukka-askeleet sieltä. Vauhtipalkka.

Lopuksi paikkaistuminen, joka oli alkuvaikeuksia lukuun ottamatta aika hieno! Siis aluksi aina kun annoin istu-käskyn, Jetta meni maihin. Ainakin viis kertaa. Se oli siis niin varma, että nyt tulee se kuolettavan tylsä makuu ja lysähti valmiiksi maahan. Kun sain Jetan lopulta pysymään istumassa, että sain sen jätettyä, istuminen oli tosi hyvä! Monty treenasi vieressä, sille naksuteltiin ja sitä palkattiin kai vähän lelullakin, mutta Jetta poka istua tapitti. 3 minuuttia. Palkaksi namikupille (jolla muuten Montykin käväisi kesken istumisen, mutta Jetta se vaan pysyi ;) En ollut piilossa (en uskaltanut häiriöiden takia), mutta käveleskelin ympäri hallia. 

Tänään lisäksi kiva visiitti Maijan ja lauman kanssa Salmilompoloon. Heitin pois parin-kolmen vuoden paksuisen talviturkin ;) Piti terästäytyä ennen kuin tule syksy. Aurinko laskee jo Pellosssa...

Ai niin ja ammuttiin! Koska jo kahtena lauantaina oli jäänyt väliin reissujen vuoksi Jetan perinteiset lauantaiammunnat. Nämä olikin tupla-ammunnat, koska käytiin ampumaradalla ja siellä oli joku muutkin paukuttelemassa. Eipä ne koirat (niin Jetta kuin Montykään) siitä perustaneet mitään.

P.s. Puhelimesta hajosi näyttö, niin että siitä toimii vain yläreuna. Vaikeuttaa yllättävän paljon käyttöä :o