Oli sellainen koe, jota en välittäisi kokea uudestaan. En oikeastaa edes tiedä, mitä siitä voisi kirjoitta. 

Paikallaolot olivat Jetan tähänastisen koeuran parhaat, joten siitä iso plussa! Paikkaistu 10 ja Makuu 9. Makuussa oli makaronina ja kumma että pystyi siinä asennossa tassu mahan alla makaamaan, mutta niin vain teki. Kuulemani mukaan oli ollut levollinen ja rauhallinen (jee!)

Mutta kaikki muut :( Seuruusta vielä pisteitä (7,5), zetasta 6 ja luoksetulosta 5, mutta lopuista pyöreä nolla. Eli yhteensä 108,5 p. ei tulosta.

Ei silti, eivät minua pisteet harmita eivätkä tulokset, vaan se mitä tapahtui kehässä. Ennen paikallaoloja Jetta oli vielä mielestäni tosi hyvässä vireessä. Itse liikkeet kahdessa pätkässä, ruudusta poikki. Kun odottelimme vuoroa, sain Jetan ihan rennoksi pötköttelemäänkin, joten ei ainakaan ollut liian kiihkoissaan. Pientä seuruuta ennen kehäänmenoa ja meno oli edelleen ok. Juuri ennen kehään menoa tuli edellisen koiran aplodit ja niistä Jetta tietenkin kuohahti, mutta ei niin pahasti kuin olisi voinut luulla. 

Alkuliikkeissä Jetta oli vielä jotenkuten mukana. Seuruu menetteli, joskin pää pyöri jo siinä ja keskittyminen herpaantui. Zetan järjestys oli MIS. Seisoi istumisen, mutta se oli oma moka, kun annoin väärässä kohtaa käskyn. Luoksetulo alkoi ok (paitsi että meinasin ite käskeä koira maahan, kun liikkuri sanoi "liike alkaa"). Seis vielä ok, mutta maahan ei meinannut mennä millään (jäi seisomaan, annoin lisäkäskyjä). 

Luoksetulon jälkeen Jetan kooma syveni sellaiseen pisteeseen, että se ei ollut enää minun saavutettavissa. Emme olleet kehässä yhdessä, vaan siellä oli joku hyvin eksyksissä oleva pikkukoira ja hämmentynyt ohjaaja. Jetta kertakaikkiaan lopetti kaiken tekemisen. Tuollainen kokemus oli minulle, tavallisesti (yli)aktiivisen koiran ohjaajalle, äärimmäisen ahdistava. 

Ruudun merkille lähetyksessä se otti loikan merkkiä kohti ja jämähti siihen. Sain sen (muutamalla?) lisäkäskyllä tarpeeksi lähelle merkkiä, mutta siitä sama homma. Otti loikan-pari merkiltä ja jämähti siihen. Autoin ruutuun, koska ajattelin, että ehkä tämä nyt vaan oli se sen ruutu-merkkivamma.

Tauolla käveltiin ja vein hetkeksi autoon. 

Ohjatussa kooma syveni ennestään. Sain (haluttoman) Jetan lisäkäskyillä merkille, mutta sieltä se ei jälleen kerran lähtenyt mihinkään.
 

Yritin pitää (ehkä hieman epäonnistuneesti) tunnelmaa yllä, mutta ei työskentely paremmaksi muuttunut. Hyppäämään ei lähtenyt hyppynoudossa ollenkaan. Taas sama juttu: pari loikkaa eteenpäin ja totaalistoppi. Sain sen tekemään lopulta ihan hyvän hyppynoudon, kun hoin hyppyhyppyhyppy.

Tunnariin niin ikään, ei lähtenyt kapuloille ja kun sain lisäkäskyllä sen sinne, vaikka näennäisesti haistelikin, toi silti väärän.

Kakeissa tarvittiin yksi lisäkäsky (yllättäen ei mennyt maahan, yleensä ongelmia ovat muut asennot). Pakitti ja vinotti myös, joskin vähemmän kuin ehkä yleensä. 

Niin, mitä tähän nyt sanoisi. Pienoinen epätoivo hiipii mieleen, että siitä ei ikinä saa toko-koiraa. Ei edes sitä valiota (muusta nyt en enää edes haaveile). Itsellä motivaatio ja treeni-into on ihan nollassa, kun on raatanut yli kolme vuotta lähes joka päivä tämän eteen eikä se näy yhtään missään. En jaksa enää reenata eikä huvita. Pitäiskö antaa Jetta jollekin muulle ohjaajalle, joka jaksaisi työstää sitä häiriönsietoa paremmalle tasolle. En ole jaksanut tehdä mitään mm. sille aplodien sietämättömyydelle, joten tiedän kyllä, ketä tästä kaikesta on syyttäminen, itteänipä tietenkin, ketäpä muutakaan. Koira tekee sitä, mikä sille on kannattavaa. Miksi ei voi vain treenata ja kisata, niin kuin Mitzun kanssa aikanaan? :) Eipä sitä Jettaa reenaamattomanakaan voi pitää, koska se tekee sen ja meidät kaikki muutkin hulluksi.

Okei, koirat ovat vain harrastus, miksi pitää ottaa näin tosissaan? No siksi, kun se ei ole vain harrastus. Se on minun koko elämä. No niin. Olen puhunut. 

Ai niin, unohtui sanoa, että Päivi Lamminen on tosi hyvä tuomari! Ei höpötä tyhjää liikkeiden välillä, vaan antaa palautteen koko suorituksen lopussa. Olisivatpa muutkin tuomarit samanlaisia!

Ja toinen huomio oli se, että ei ole mitään järkeä olla kisapäivänä sekä järjestäjänä että kisaajana. Millään ei pysty keskittymään molempiin velvollisuuksiin kunnolla.