Ai Vuodatus toimii taas. Kai?

Ei ole tullut päivitettyä blogia, mutta ei ole ollut paljon päivitettävääkään. Olen ollut epätoivon partaalla treenitlanteesta, johon olemme Jetan kanssa ajautuneet. Jumit kävivät entistä pahemmiksi, enkä oiken löytänyt enää mitään ratkaisua niihin. Lopulta tilanne oli niin paha, että kun kotipihalla heittelin lelua ja leikin lomassa ensin pysäytin Jetan, sitten sanoin oikea / vasen ja heitin lelun heti perään, niin ei lähtenyt edes lelun perään vaan jäi töröttämään paikoilleen. Tilanne oli masentava ja epätoivonen. Treenaaminen alkoi pelottaa, sillä en enää uskaltanut sano "ruutu", kun en yhtään tienny, mitä silloin tapahtuu - tai ennen kaikkea ei tapahdu. Ja olin jo kokeillut kaiken, mitä siihen mennessä olin keksinyt (paitsi en pakottamista). 

Sitten me on oikeastaan oltu tekemättä mitään tokoon liittyvää ja nautiskeltu kesästä.

Olen reenannut kesän aikana muutaman jäljen ja esineruudun. Viime aikoina useammankin. Jetan olemus syttyi uuteen liekkiin niissä treeneissä. Siitä loisti tekemisen into, vauhti ja ylpeys ja omahyväisyys omasta osaamisestaan, eikä se jäljelläkään masentunut yhtään, vaikka välissä esim. eksyi vähän jäljen päältä. Jatkoi työskentelyä sitkaasti ja ilman paineita. Esineruudusta hakee jo esineen perältä ilman mitään apuja ja menee täysillä, kuitenkin tallatulla alueella pysyen. Keppien ilmaisua en oikein osaa opettaa, joten keppien tilalla on ollut jäljellä namipurkit, jotka eivät kyllä Jetan mielestä ole ollenkaan tavoittelemisen arvoisia. Jälki vetää puoleensa.

Toivon, että tuon pk-ilmeen näen joskus Jetalla vielä tokossakin!

Lisäksi kesä on sisältänyt vain paljon oleilua, uimista, retkeilyä ja yleistä hengailua. Tavoitteena rento tekemisen meininki ;)

Koska mieli halajaa kisakentille, olenkin nyt menossa Jetan kanssa elämäni ihkaensimmäiseen BH-kokeeseen ;) Tänään kun (enimmäkseen minä ilman koiraa) treenasin vähän sitä varten, niin tuon treenin lopuksi Jetta karkasi häntä pystyssä reenikaverin (toko)ruutuun ja varasti silmät välkkyen sieltä ihanan kettureuhkan. Jotenkin tästä rohkaistuneena uskaltauduin ajattelemaan, tai pienenpienesti toivomaan, että voimme vielä joskus palata treenien pariin ja kokea siellä onnistumisen elämyksiä. Tavoitella rentoa tekemistä ja yhteishenkeä. Sillä jos niin ei jostain syystä kävisi, tulisin kyllä tosi onnettomaksi. Tarvitsisin nyt jonkun ulkopuolisen "gurun" treeniapua päästäkseni taas alkuun, täytyy yrittää jossain vaiheessa kehitellä sellainen.

Mutta siis, meinasin tässä vielä muistella vähän menneen kesän kohokohtia :)


Helsingin loma heinäkuussa. Kiva reissu! Linnanmäen Sealife oli upea paikka!


Hillan keruuta.


Ukin ja Pyryn muurinpohjalätyt! Nam!


Frisbeen riemuja :)


Heinäkuinen viikonloppu Levillä ja upea keskiyön aurinko!


Perhelomailua parhaimmillaan.


Mustikan keruuta, paljon!!! Piti ostaa uusi pakastinkin, joka osoittautui hetkättelyssä pieneksi :D Hyvä marjavuosi.



Tämän kesän ehdottomasti upein retkeilypaikkalöytö Pellossa! Orhinselänniemi Miekojärvellä.
Matka sinne vaunujen kanssa oli vain niin työläs, että visiitti jäi yhteen kertaan (Ei voi suositella muille
lastenvaunukävijöille,vaikka me ollaankiin siinä lajissa aika sissejä. Jossain se raja tulee vastaan ;)
Veneellä pääsisi helposti. Tai täytyy oottaa, että poika kasvaa sen verran, että jaksaa kävellä itse.




Tietenkin paljon uimista!

Jaahas... tähän asti Vuodatus toimi hyvin, mutta nyt alkoi kuvien ja tekstien lisääminen tökkiä... Puhukoot kuvat puolestaan.