Avoimella tokovuorolla = Jetta ja mie. 

Ohjelmassa ohjattu ja tunnari. Ei muuta.

Päätin, että joskus se tönöttäminen vaan pitää loppua. Ja kun olen aika kauan ootellu ja maanitellu, niin nyt mie, että joku raja se siinäki on. Eka ohjattu. Vasen noudettava kapula, muiden paikalla merkit. Vietiin yhdessä se kapula sinne, hetsasin kapulalla + merkin taakse pallo. Meni hyvin merkille, palkkaus. Lähetin uuestaan merkille, ja siitä vasemmalle. Ei lähteny. Menin hakemaan valjaat ja hihnan ja aattelin, että mennään sitten hihnassa yhdessä hakemaan se kapula. Laitoin uudestaan merkille ja kun ei lähtenyt, kaivelin hihnan taskusta ja kävelin kohti, että laitan hihnan ja mennään yhessä. Niin silloin se sitten yhtä äkkiä juoksiki vaan sinne kapulalle ihan täysiä. Superpalkkaus vauhdista.

Sitten oikea. Reunoissa kapulat, keskellä merkki. Pallopalkkaus eka merkistä. Uusi merkki + oikean noutoyritys. Ei lähtenyt. Lähdin kävelemään kohti, että laitan hihnaan. Kun olin ottanu muutaman askeleen, lähtikin noutamaan ja tosi hienosti. Vauhtipalkka.

Laitoin sen hetkeksi tauolle rauhottumaan, keräsin kamppeet pois ja vein varastoon. 

Tunnari. Kippasin kasan lattialle, omaa pidin sen 5 sekuntia ja laitoin kasan taakse. Sitten menin Jetan luo, istuin alas ja ajattelin, että "helppo juttu, takuulla löytää oman ihan varmasti" ja sanoin käskyn. Meni kapuloille hyvin, haisteli tökkimättä vääriä ja palautti oman. Rauhallinen kehu ja loput namipussista palkaksi. Huvin ja urheilun vuoksi lopuksi pallon heittelyä. 

Saa nähdä, mihin tämä systeemi johtaa vai johtaako mihinkään. Se ("pakottaminen") on ainoa, mitä en ole tämän 12 kk kestäneen jumituksen aikana kokeillut.