Olemme päättäneet ottaa tavaksi ampua Jetalle kerran viikossa. Tänään oli toinen kerta. Päätimme ottaa aivan varman päälle, ja ammuttiin vain yksi laukaus, n. 60 metrin päässä, metsässä. Jetta pisteli poskeen juustoa niin suurella intensiviteetillä, ettei kuulemma ollut havainnut koko laukausta, tai ainakaan regaoinut siihen. Sami syötti Jettaa ja minä ammuin. Ampumisen jälkeen sai ruuan palkaksi ja leikittiin vähän pallolla. Paikka oli turvallinen ja Jetta sai vaellella siellä mielensä mukaan. Se menee kyllä jo tosi kauas minusta/meistä, eikä sillä tunnu olevan huolen häivää, missä ne ihmiset häärää. Olen toki koko ajan myös pihalla vahvistanut lähelläoloa (namit), mutta toivottavasti tuosta (liiasta?) itsenäisyydestä ei muodostu ongelmaa. Otimme siellä myös pieniä luokestuloja namin kanssa.

Pihalla se osaa jo tulla itse pyytämään namia, kun on tehnyt tarpeet ulos. Fiksu pikkukoira.