Kyllä minua nyt hellitään onnistumisilla! Tämä varmaan tarkoittaa pian jotakin erityisen suurta takapakkia. Minä - ikuinen optimisti... Jetan kanssa siis kimppareenissä illalla teollisuusalueella. Aloitin noudon pidoilla. Ekaksi muutama pelkkä eteenistuminen asennon muistuttelemiseksi. Painava (650 g) kapula meinasi aiheuttaa Jetalle ongelmaa, kun ei meinannut pää pysyä suorassa. Hieman otti kapulaa takahampaisiin, mutta ote oli kuitenkin vakaa ja tiukka. Pari pitoa, yksi nosto ja lopuksi vauhtinouto, jossa Jetta tiputti kapulan vapautussanasta huolimatta vasta kun otti pallon suuhun.

Kakevaihtoja reenikaverin naksutellessa oikeista asennoista. Jetta nyt tarjoaa sitten sitä maahanmenoa joka väliin, kun se sen on hiffannut. Eli vaikeuksia oli asentojen erottelussa, myös seiso- ja istu-vaihdoissa. Sitten kun saatiin hyvin onnistunut maahan-istu-seiso, siitä lelupalkka, välissä namipalkat.

Tunnarin piilotus. Virittely namin kanssa. En antanut namia siitä, että Jetta vain nosti kapulan ja oli ryntäämässä palkalle, joten Jetta palasi hakemaan kapulan oma-aloitteisesti. Siitä kovasti kehua ja namia.

Sivulletulot onnistuvat nyt mallikkaasti. Ja seuruussa otin nyt vähän eri taktiikalla, eli itse liikuin koko ajan ja käännyin vasemmalle, jolloin Jetta oli seuruussa aivan super! En siis ottanut seuruun yhteydessä ollenkaan perusasentoja vaan pelkkää liikettä. Koko seruun askelten hinkkaus on alkanut ärsyttää itseä, kun se ei ole tuottanut tulosta, joten selvästikin on keksittävä jotakin muuta. Jos liike on itselle vastenmielinen, miten koira voisi siitä nauttia?!

Lopuksi ruutuun. Ensimäinen lähetys oli vähän kiemurteleva, palkkasin kuitenkin. Toinen meni ihan nappiin suoraan alustalle, pallopalkka perään. Kaksi kiertoa vielä pikkujakkaran ympäri ja loppupalkka.

Hieno oli Jetta tässä treenissä. Nyt sitä taas jaksaa enemmän niitä epäonnistumisia, kun välillä on jokin toivon pilkahdus ;)

Huomenna matka suuntaa sitten pikku reissulle Savukoskelle.