Hei päästiinhän me vihdoin Jetan kanssa reenaamaan asti! Viimeisistä reeneistä on niin kauan, etten enää muistakaan :-o Hallilla, pakkasta -25, reenikaverina pari muuta koiraa.

Aloitin perusasentoontuloilla. Ei hassumpia perusasentoja. Seuraamista. Seuruu tuntui nyt ihan hyvältä, normaalia, juoksua, hidasta. Onhan se aika tiivistä, mutta ei kai sentään liian? Yksi perusasento jäi seisomiseksi. Täyskäännökset ok.

Patukan kanssa liikkumisesta seisomisia, istumisia ja maahanmenoja. Yhteen istumiseen piti olla toinen käsky, muuten hyviä, eikä sekoillut asentojen kanssa. Seuraamisesta seisominen, meni hyvin, heitin patukan heti käskyn jälkeen. Toisen kerran takapalkalla, ok! Perään liikkeestä maahanmeno, eikä liene suuri yllätys, että tarjosi ensin seisahtumista. Uusittuna ok. Pitäisi varmaan ottaa käyttöön jokin virittely, joka kertoisi Jetalle, onko tulossa seis vai maahan. Lisäksi pitäisi treenata myös odottamista sekä loppuperusasentojakin. 

Noutoa. Ensin yksi pito. Oikein hyvä. Nosto maasta, Jetta yritti palauttaa sivulle, ohjasin käsimerkillä eteen. Heitin parin metrin päähän kapulan, haki nätisti ja palautti hyvin eteen. Palkaksi vauhtinouto.

Lopuksi ruutu. Juoksi hyvin ruutuun ja läppäsi alustaa. Oma moka vaan, etten jaksanut heittää patukkaa ruutuun asti, niin Jetta sitten juoksi pois ruudusta patukalle. Ostetaan ohjaajalle hyvä heittokäsi.

Sitten Jetta sai mennä arkipaikkamakuuseen toimiston puolelle lämpimään. Taisi olla siinä noin vartin. Vinguskelihan se siellä ja kerran karkasi (luultavasti luuli reenikaverin sanomaa palkkasanaa minun sanomaksi). Sen verran kehuja kuitenkin, että Jetta pysyi siellä, vaikka näki lelupalkkausta ja ruututreeniä. Kävin kehumassa (niinä harvoina hetkinä), kun Jetta oli hiljaa. Pitäisi ottaa tuota paikallaoloa häiriössä paljon-paljon-paljon. Niin paljon asioita PITÄISI ja niin vähän oikeasti pystyn tekemään asioiden eteen mitään.