Pelkkä tunnari. Illalla kotipihalla. Hyvin nälkäinen koira + superherkku oli aika toimiva yhdistelmä. Näytin päivän sapuskaa (+ekstrana lohennahkaa ja paloja) Jetalle ja kävin viemässä palikat. Lähetin kapuloille. Haisteli huolellisesti ja rauhallisesti eikä lannistunut tai napannut väärää, kun ei heti löytänyt oikeaa. Heti kun nosti oikean suuhun, menin kyykkyyn ruokakupin kanssa ja vapautin syömään. Uskaltaisiko sitä salaa syvällä mielen sopukoissa herätellä pientä toivoa, että se tunnari alkaisi vielä joskus maailmassa toimia... Yleensä minulla on ollut huonoja kokemuksia tuonkaltaisten toiveiden ääneenjulkistamisesta.


Ihan normi päiväkävelyseuraa Pellon kylänraitilla.


Jetta osoitti vain vaimeaa kiinnostusta sarvipäitä kohtaan. En edes huomannut, että se ehti tuijotella
kaikessa hiljaisuudessa niitä pihaltamme, kun olivat majoittuneet melkein piha-aitauksen viereen.