No niin, nyt se flunssa sitten iski oikein kunnolla. Nyt ei auta kuin yrittää parantua viikonloppuun mennessä, että pääsee pentutreffeille. Niinpä koirillekin tulee nyt pakollinen reenitauko siihen asti, että ohjaaja pysyy taas tolpillaan. Sami vei Mitzun lenkille, joten sain touhuta Jetan kanssa hetken rauhassa. Niinpä otettiinkin nyt uutena asiana kosketusalustan opiskelua (tai olen tainnut kerran-pari sitä sille esitellä). Pari sarjaa vaan. Sitten kun Jetta pääsi eroon istumisen tarjoamisesta (tämän hetken vahvin juttu, koska sillä saa ruuan, aukeaa ovi, pääsee pentuaitauksesta pois jne), alkoi kiinnittää hyvin huomiota alustaan. Palkkaksin kuonolla nuuhkaisuista ja muutama tassukosketuskin sattui onnistumaan. Sen lisäksi peilin edessä kontaktitreeniä naksun kanssa (oltava nopea, muuten pomppaa pois sivulta) sekä istu-seis-istu kakeorientaatiota. Nyt nousi välillä seisomaan jo ilman masun alta nostamista, vaikka olenkin varautunut käyttämään apua vielä reilusti. Mitään käskyjä ei vielä ole. Jetta tuntui tällä kertaa olevan sopivan rauhallisessa mielentilassa sekä kontaktia että kakeja varten.

Jetalla rähmii nyt silmät jonkin verran (varsinkin oikea reilummin) ja Mitzulla myös vähän, mutta ei niin paljon. Mistähän tuo sitten kiikastaa. Täytyy seurailla, väheneekö se lähipäivinä vai pitääkö kääntyä eläinlääkärin puoleen.

Ai niin, minunhan piti olla sairaslomalla. No alkakoon se sairasloma sitten nyt. Toivottavasti koiruudet ei aivan hypi seinille. Ehkäpä ovat vain tyytyväisiä - Mitzu varsinkin - kun saavat vähän lomaa.