Pyry on sairas, taas! Viimeksi kaks viikkoa sitten. Oli suunnattomia vaikeuksia raahata itteni reenipaikalle yövalvomisten sun muitten jälkeen, mutta onneksi tuli lähdettyä, koska reeneillä oli tällä kertaa piristävä vaikutus. Maijan kanssa hallilla.

Ruudun keskustanhakuja. Näytin Maijalle etukäteen paikan, johon Jetan pitää mennä ennen kuin se saa palkan. Nyt muistin pitää jalat ja käet hiljaa (ei lisäapuja), mutta sanoin Jetalle aina "tee jotain", sekin taitaa olla turhaa ja joutaa jättää pois silloin kun on kyse asioiden tarjoamisesta. Aika kivasti Jetta työskenteli ruudussa. Jouduin aina tarkastamaan Maijalta "joko saa palkata?!". Kun se palkkailu ois niin mukavaa. Asenne ihan kiva. Kaksi eri ruutua ja lähetyksiä eri sivuilta, jolloin pitää hakeutua aina ruudun taakse keskelle lähetyssuuntaan nähden. Nyt täytyy sitten miettiä sitä, ettei voi jatkaa liian kauaa tuota vapaata tarjoiluakaan, koska sitten se varmaankin alkaa odottaa kuittausta, onko hyvä "tämä, tämä vai tämä". Lopuksi yksi merkiltä pitemmältä matkalta ruudussa olleelle palkalle. 

Ohjattu oikea. Taas sain viisan vinkin, että otetaan ensin merkiltä nouto, sitten merkki+nouto, koska tuo merkiltä noutoon on nyt se osio, joka kaipaa vahvistusta. Merkiltä noutikin hyvin! Sitten merkki+nouto. Olin merkillä myöhässä sen pysäytyskäskyn kanssa ja Jetta ajautui merkin vasemalle puolelle. Maija palautti Jetan takaisin merkille, josta nouto ok. Unohdin sen seikan, että jos täytyy helpottaa tai auttaa Jettaa, siitä saa antaa vain suullinen kehu ja sen jälkeen uusittuna ottaa ja jos sitten onnistuu, niin kunnon palkka. Tämä täytyy muistaa ensi kerralla. 

Tunnari. Ei kovin pitkältä matkalta, mutta muuten virallisesti. Parasta Jetta-tunnaria pitkään aikaan. 

Lopuksi heittelin lelua ja otin siinä kokeeksi luoksetulon stopit. Se käsimerkki-seis toimii edelleen hämmästyttävän hyvin :o

Minun oli aluksi tarkoitus ottaa toinenkin setti, mutta tuosta eka setistä jäi niin hyvä mieli, että päätin lopettaa siihen ja ehkä ihan hyvä niin :) Saatiin sentään piristettyä yhden onnettoman ja väsyneen ihmisen päivä (joka lisäksi kruunattiin kimppalenkillä ja hyvällä ruualla :)

Kun nyt jatkossakin muistaisin pysyä lujana = johdonmukaisena. Se on mulle niin vaikeaa. Tarttis aina olla joku vahtimassa perään reeneissä. Uskaltaako sitä jo ajatella, että nyt näyttää lupaavalta, josko helmikuussa pääsis kisaamaan, pliis!