Viime päivien teemana on ollut "treenataan kaatosateessa", koska kaksi päivää on satanut putkeen eikä muunlaisia kelejä ole ollut tarjolla. Ollaan nyt siis minun kotimaisemissa. Eilen käytiin urheilukentällä reenailemassa (kauhea sade). Mitzu otti seuruuta, ruutua, ohjattua ja tunnarin. Muut meni hienosti, mutta tunnarissa löytyi oikea vasta kolmannella yrityksellä (huoh). Jetta otti kontatkitreeniä, askeleen seuruita namilla, namiseuruuta, luoksetulon ja metallinoudon. Kaikki muut menivät tosi hienosti (jos ei lasketa sitä, ettei olisi millään malttanut vaihtaa noutokapulaa leluun ;) mutta tuo namiseuruu oli aivan onnetonta. Aina kun sai yhden namin nielaistua, loppui mielenkiinto ja lähti huitelemaan omille teilleen.

Tänään harrasttettiin metsäjuttuja (vielä kauheampi sade). Tehtiin peltopohjalle, jossa muutama puunkäppyrä, esineruutu. Jotain 10 metriä leveä ja alle 50 pitkä (koska oli ojan ja joen välissä). Isä ystävällisesti oli kaverina, leikki Jetan kanssa hanskalla, johon en ollut koskenut, Jetta pois näkyvistä ja hanska ruudun takalaitaan. Ei meinannut millään löytyä... Eipä se kyllä varmasti  haissutkaan yhtään kun vettä tuli niskaan kaatamalla. Hyvin Jetta pysyi aluksi ruudussa ja kävi lähellä esinettä, mutta ei saanut hajua tai ei halunnut ottaa sitä. Lopulta eksyi pois ruudusta, joten lähdin kävelemään vähän esinettä kohti. Sitten Jetta tuli takaisin ruutuun ja aloitti etsimisen uudestaan. Ja löytyihän se sieltä. Päälle tietenkin kunnon palkkaleikit. Otettiin samalla hanskalla vielä toiseen kertaan. Vein Jetan pois siksi aikaa, kun esine vietiin ruutuun. Ja tällä kertaa se löytyi hienosti (vaikkakin vasta hyvän etsimisen jälkeen).

Otettiinpa sitten vielä jälki pellolla, kun oli siihen niin hyvät maastot. Sellainen ehkä 60 metriä pitkä, heinikkoinen jälki, jossa yksi välipurkki ja nami joka askeleella. Alussa Jetta rynni kuin höyryveturi. Vähän ajan päästä pääsi hyvin rytmiin ja meni askel askeleelta pää alhaalla. Sitten tuli välipurkki, jota ensiksi ei noteerannut ollenkaan ja toiseksi, heti syötyään namit lähti ryysimään ihan sikana eteenpäin. Jotenkin tällä kertaa tuo namipurkki keskeytti hyvän jäljestyksen ja rytmin, johon se oli päässyt. Hetken ryysittyään (sain roikkua aika vahvasti hihnassa) Jetta kuitenkin rauhoittui ja meni loppujäljen suht hyvin. Lopuksi Mitzu pääsi syömään jäljeltä makkarat, jotka Jetalta oli sinne jäänyt :) Lopputuloksena läpimärkä, mutta onnellinen sakki :) Hyvä, että tulee reenailtua vähän huonommillakin keleillä välissä :)