Lähdinpäs vaihteeksi käymään lenkillä aivan vieraassa maastossa raviradan tuntumassa. Oli tarkoitus käydä sellainen tuntisen rauhallinen lenkki, mutta kuinkas kävikään... Olisi kai väärin sanoa, että eksyin, koska kuitenkin suunnat olivat suurinpiirtein selvillä koko ajan, mutta sanottakoon sitten vaikka, että en tiennyt koko aikaa, missä olin. Löytyi kuitenkin samalla uusia mukaviakin lenkkimaastoja ja muun muassa ihmeellinen kalliojyrkänne, jonka pohjalla oli lampi. Oikeastaan aika hieno paikka, eikä tietenkään kameraa mukana. Sitten kun lopulta osuin tien laitaan, siitä olikin autolle enää sellaiset kolmen kilometrin kävelymatka. Käyttökelpoista lenkkeilymaastoa, mutta vaatii ehkä hieman vielä lisäkartoitusta ;)

Jetta-paran aktiviteetit jäivätkin sitten tuohon lenkkiin, mutta Mitzun kanssa reenattiin ihan oikeasti. Ensin toiseen paikkaan ottamaan idari, hyppynouto, tunnari ja kaket (koska vain tuolla on hyppyeste, mutta ei tarpeeksi tilaa ruutuun ja ohjattuun). Muut jutut menivät oikein hienosti, mutta se tunnariiiii.... Yhyy, taas eka yrityksellä väärä ja vasta toisella yrityksella oikea. Tuo Mitzun tunnari ajaa minut epätoivoon :( Sunnuntaina olisi kisatkin tiedossa, mutta saa nähdä tuleeko sinne sitten lähtöä :-o Sitten paikan vaihto ja siellä vielä seruuta, ruutu, ohjattu ja luoksetulo. Nämä menivät suht täydelliseti :)

Niin - kuka idiootti ampuu ilotulitusraketteja tähän aikaan vuodesta? Häh? Kun oltiin iltalenkillä, alkoi pauke. Mitzu kun pelkää niitä paukkuja, pelkään, että se tartuttaa pelon Jettaankin. Jetalle on kyllä ammuttu säännöllisesti, eikä se siihen reagoi mitenkään, mutta nuo raketit ovat aivan toista maata. Ei muuta kuin äkkiä nokka kohti kotia, onneksi ei oltu kovin kaukana ja sisälle turvaan. Jetta ei kyllä onneksi reagoinut raketteihin, mutta silti haluan välttää turhia riskejä.