Illalla reenikaverin kanssa hallilla. Jetan seuraamisesta alkaa oikeasti vihdoin tulla jotain! Jippiii! Laitan tähän pari kuvaa tältä päivältä. Kuvien katsominen oli siitäkin hyödyllistä (videointi olisi vielä parempi), että huomasin könöttäväni vinossa Jettaan päin, vaikka olin pyhästi päättänyt päästä eroon vartaloavuista!

js160809_1.jpg
Eikös tämä ala jo muistuttaa seuruuta? ;)

js150809_3.jpg
Kontakti on ihan hyvä ja seuruuasento suora.

js150809_2.jpg
Nyt kun vielä saadaan se ohjaajan vartalo suoraksi!

Seuruuta siis reenailtiin pihalla ja hallissa vielä lisäksi pientä touhuilua. Virtaa oli melkein liikaa, kun takana oli pitkä autossa könöttäminen eikä ollenkaan lenkkiä. Nyt on muuten hyppyestekin kotona, joten ei muuta kuin treenaamaan. Hyppyä otin nyt hallillakin. Ensimmäinen hyppy hyvä, nami palkka. Sitten harjoiteltiin esteen takana seisomista. Toisella hypyllä kiersikin sitten hypyn ja syöksyi ruutuun. Uusittuna hyppäsi hyvin ja seisominen ok. Namipalkka.

Turhaa huolehdin, etteikö maahanmeno alkaisi onnistua. Kun yritin ottaa seisahtumista, Jetta läsähti koko ajan maahan. Parin onnistuneen seisomisen jälkeen jätettiin siihen. Kakeissa sama homma: minkä tahansa käskyn annoin, Jetta meni maahan :-o Eikä me sitä maahanmenoa nyt NIIN paljon ole reenattu. Toinen juttu on se, että kun ottaa maasta istumaan -> peruuttaa ensin kaksi askelta ja sitten istuu. No niin, ei lopu reenattavat kesken, ei. Lopuksi sai palkaksi juosta ruutuun, mutta koska vingahti ruutuun tullessa, käskin Jetan pois ja jätin palkkaamatta. Toisella yrityksellä oli sitten hiljaa, mutta ei mennyt alustalle asti, vaan jäi ruudun etuosaan. Koska korjasi heti itse alustalle, palkkasin ja lopetin siihen.

Reenikaverilla oli perhettä mukana, mistä Jetta otti paljon häiriötä. Jos joskus maailmassa mielii kisaamaan, noita häiriöitä olisi ihan oikeasti alettava myös reentata kunnolla! Mutta en malta vieläkään olla innostumatta siitä, että kauan tahkoamamme seuruu on vihdoin tuottanut tulosta :)