Jahas, ja palattiin taas treenien maailmaan. Annikan kanssa vanhalla leikkikentällä. Mahoton mäkäräisiä, ei kehattu ottaa paikallaoloja. Sateen jäljiltä pehmeä ruohokenttä muistutti lähinnä suota.

Aloitin seuraamisella ilman leluvirittelyä. Ensin haahuili ties missä, mutta parani ajan myötä eikä ollut liian tiivis.

Liikkeestä istuminen, kokonaan liikkeenohjauksella. Otin alkuun pitkän seruaamisen ja huomasin, että yritti pysähtyä itekseen jo ennakkoon. Tullut otettua liian pian liikkeellelähdön jälkeen aina se istuminen. Käskyn jälkeen pysähtyi kuin seinään ja olin varma, että jäi seisomaan, mutta kun kommenttia liikkeenohjaajalta ei tullut, jatkoin rohkeasti matkaa ;) Ja olihan se istunut, hienosti! 

Ruutu. Karkasi ruutuun jo virttelystä, mutta en halunnut kutsua takaisin. Kävin palkkaamassa namilla ruudussa seisomisesta. Uusi yritys liikkeenohjauksen kera, ja nyt tosi hyvin. Pysäytyin seisomaan vissiin eka kertaa, tosi hyvin! Annika heitti lelun. Erikseen laitoin makaamaan ja otin loppuosan kävelyn, kun huusin seuraamaan, Jetta ensin mietti vähän aikaa, että onko se ihan tosi, että tästä makuusta pitää lähteä seuraamaan, mutta tulihan se sieltä! Lelupalkka.

Metallinouto, liikkeenohjauksella. Nyki LO:n käskystä, mutta pysyi. Nouto todella hieno! Suora luovutusasento ja kaikki! Sivulle ok.

Tunnari. Ja katastrofi. Niinko aina :( Oman piilotus meni tosi hyvin. Sitten uusintana vieraat verkon sisälle ja vasemmalle puolen oma. Meni haistelemaan ja meni oman ylikin, mutta ei vaan löytänyt. Sitten nappasi verkon yli väärän :( Sanoin, että se on väärä, niin tiputti sen matkalle ja läksi syömään heinää. Sanoin käskyn uudestaan ja meni lähelle tunnarikasaa ja sitten vain nappasi sen oman suuhun. Epätoivojen epätoivo. Ei tuosta tunnarista tule ikimaailmassa mitään.