Pitotreenit jatkuu. Aamun pitotreeni meni melkein liian hyvin ;) Kolme toistoa, joista kukin onnistui oikein hyvin. Itse seison, Jetta minun edessä, tuen vähän alaleuan alta. Ei mitään moitittavaa. Laitoin namin kiinni nenään ennen irti-käskyä, jolloin Jetta pysyi istumassa, paitsi yhden kerran pomppasi seisomaan. Palkkana pidonaikaiset kehut, pitojen välillä makkara.

Tänää ajettiin Rovaniemelle jälkitreeniin. Paikalla oli enää minä ja treeninvetäjä, joten päätettiin, että nyt saavat jälkitreenit jäädä talvitauolle. Luntakin oli reilut parikymmentä senttiä. Jos nyt ei käy niin, että lumet sulavat vielä pois. Minä tein toiselle koiralle jäljen, joten Jetta pääsi vieraan tekemälle jäljelle. Jälki oli suora, eikä kovin pitkä (kun tämä oli vasta 3. jälki, joka sille lumelle tehdään). Juustonpala joka askeleessa, yksi välipurkki ja lopussa ruoka. Kun otin Jetan autosta, se oli kuin lentoon lähdössä, mutta ihmeen mahtavasti se malttoi rauhoittua, kun otettiin jäljenaloitusrutiinit. Jälki alkoi hyvin ja Jetta meni rytmikkäästi ja tarkasti jalanjälkiä pitkin. Kun vauhti kasvoi niin, että alkoi harppoa yli askeleista jarrutin, jolloin Jetta pysähtyi. Olin itse aivan passivinen, kunnes Jetta alkoi taas nuuskia maata ja sitten mentiin eteenpäin. Pari tällaista rynnimispysähdystä tuli, mutta muuten meni oikein hienosti, tarkasti ja järjestelmällisesti! :) Välipurkilla pysähdykset kehut ja makkarat, ja välipurkilta loppupurkille menikin hyvin. Tämäpä nyt saa sitten jäädä Jetalle mieleen hautumaan talven yli, ellei toisaan käy niin, että lumet vielä häviäisivät ja päästäisiin tekemään sulaan maahan.

Rovaniemellä Mitzu pääsi hierottavaksi. Voi että se nauttikin hommasta, kunhan ensin malttoi rauhoittua, kun Jetta oli samassa tilassa vonkumassa. Toisen kyljen käsittelyssä Mitzu jo nukahti ja taisipa melkein nähdä unta, kun tassutkin nykivät. Ei onneksi löytynyt mitään erityisen pahoja jumeja, joten saa Mitzu taas köpötellä hyvin mielin eteenpäin.

Toinen pitotreeni Jetalle otettiin kotona. Ei mennyt yhtä hyvin kuin aamulla. Ei tahtonut oikein jaksaa kannatella kapulaa, autoin vähän leuan alta. Kun kolmannella toistolla irroitin oman otteeni kokonaan Jetasta, sen pää ensin painui ja sitten koko kapula tipahti. Kielsin rauhallisesti ja laitoin kapulan takaisin suuhun. Otin vielä yhden toiston ja se meni hyvin, mistä Jetta sai kehut ja makkaraa. Loppupalkaksi päiväruoka. Minun täytyy nyt oikeasti harkita kapulan vaihtamista kevyempään, sillä tuntuu, ettei Jetta jotenkin jaksa kauhean hyvin kannatella tuota painavaa, tai sitten sen tekniikka ei vain vielä riitä siihen.