Käpyttelin hallille Jetan kanssa. Ihanaa, rauhallista, valkoista, talvista, pakkasta alle -10. Hienoa!

Turhauttaa (edelleen!) se jämähtäminen ohjatussa ja ruudussa. Ajattelin (edelleen!), että kyllä sitä on nyt niin kauan jo näytetty, että saa luvan vihdoin ajatella myös omilla aivoillaan.

Ruutu. Merkki, ilman näyttöä, hieno! Pallopalkka. Uusi lähteys merkille, ei palkkaa, vaan lähetys ruutuun. Hoh-hoijjaa! Saihan tuota ootella, ennen kuin se päätyi sinne ruutuun. Vaikka oli yhdessä jätetty sinne palkka (iso luttana jalkapallo, jonka se ekaksi aina jostain bongaa hallille tultaessa). Sitten kun huusin palkkasanan, ei ees ottanu sitä palloa, vaan minun piti (yrittää) heittää sille pallo. Ajattelin, että nytkö se tietää ruudun paikan, toinen lähteys menee varmaan helpommin. Arvaa menikö? Ei. Meni vielä kauemmin ennen kuin meni ruutuun (ilman merkkiä tällä kertaa). Lähti nuuskmaan hallin reunoja ja mattoa, etsiskeli vissiin tipahtaneita makupaloja. En tehny mitään, tuijottelin kattoon. Kun olin mielessäni ehtinyt laskea 125:een, yhtä äkkiä se otti ja jolkotteli ruutuun. Ei tsiisös! Mikä tässä hommassa maksaa?!?! Sitten tuli hallille Sami ja Pyry, ja luovutin suosiolla :( Otin yhden lähetyksen läheltä, että kaikille jäi hyvä mieli.

Ohjattu vasen. Täysi matka, kupit. Merkille eka, hyvä! Pallopalkka. Sitten en muista lähetinkö vai veinkö merkille, mutta Jetalla ei taaskaan hajuakaan koko hommasta. Juoksi väärälle, totesi tyhjäksi, en antanu perksi, ohjasin uudestaan merkille. Siitä kun lähti, niin oikein hyvin sitten sinne vasemmalle. Tsiisös potenssiin kaks. 

Seuraamista. Ok paikka ja ok kontakti, mutta asenne huono, jotenkin välinpitämätön ja vilkuileva. Kun oli parempaa, palkkasin. Jatkoin vielä vähän. Parani pitemmän päälle. Myös askeleet. Välissä piip piip -temppua. 

Hyppynouto. Ihme sähellystä. Ei Pyrykään sitä tosin helpottanu. Jetta kierteli estettä suuntaan jos toiseen. Mikä kumma siinä on, ettei se tee paluuta hypyn kautta, kun poika seisoo keskellä estettä? Kyllä kai sen tuollaset pikkuhäiriöt pitäisi kyetä selvittämään. Pari onnistunutta yritystä lopulta. 

Luoksetulon laukotusta. Selvästi odotti pysytystä, joten en tahallani pysäyttänyt. Kun vauhti oli sitä luokkaa, että ei oottanut pysäytystä, otin yhden maahanmenon ja palkkasin eeteenpäin. Yksi eteenistuminen myös, avustin, että sain varmasti suoraan. 

Tunnari, päivän positiivisin pläjäys! Mikä tunnarihai me vielä tehään tuosta moniongelmaisesta! Rivi, Sami vei muut, mie oman (jonka tosin otin liivin taskusta, eli hajustunut kotona päiviä x). Menin viemään jarrunamia, Jetta varasti, palautin takaisin, palasin kapuloille, annoin namin, Jetta meinasi lähti luikkimaan, mutta päättikin palata kapuloille. Meni kerran omasta ohi ja nuuskaisi vireistä, mutta palasi heti omalle. Pakitin luovutuspaikkaan. Rauhallien kehu ja nami. 

Kotona illalla paikkaistuminen, päivän ruoka palkaksi.

Päivän pituus 1 tuntia 52 minuuttia. Näillä mennään.