Tänään oli nimpparipäivä. Ei mikään juhlapäivä tietenkään, mutta kylläpäs mieltä lämmitti, kun sain hienon kukan päivän kunniaksi (en tosin mieheltä ;) Ei ole tullut satsattua pariin kesään ollenkaan noihin pihakukkiin.

Käytiin Maijan ja lauman kanssa Salmilompolossa. Oli kuuma päivä, mutta tosi kova tuuli, niin ei ollut tuskaisen kuuma. Sen sijaan toinen tuskan aihe ovat mäkärät!!! Miten ne taas voivat olla jo täällä, vaikka ennen tulivat aina loppukesällä hilla-aikaan?!


Pyry toivottaa hyvää nimpparia ;)


Jetta, Maaru, Silla ja Monty Salmiksella. Monty-pentukin niin hienosti pysyi paikalla! Ja mie sain lainata Maijan kameraa ;)  


Valmiina toko-kisoihin? Kuva: Maija

Jetta tietenkin harrasti himolutraamista Salmilompolossa. Siinäpä onkin minulla oiva palkka. Kutsuin pois rannasta, luoksetulon seis, ja palkaksi uimaan! Makee stoppi ;)

Kaket. Tosi hyvä! Vain pientä pakitusta. Mutta vaihdot eka käskyllä, ei ennakointia. Ja yhdessä maa-istu -vaihdossa "heippa"temppu välissä, siis ihan Jetan omasta aloitteesta. Palkaksi uimaan, ei kuitenkaan heipasta. 

Liikkeestä seis ja istu mukavilla häiriöillä, kun pari koiraa pyöri ympärillä namin toivossa :) Seis oli hyvä, mutta istu oli eka kerralla seis. Mistä se taas on tuon keksiny?

Pieni seuraaminen. On seurannut paremminkin. 

Tunnari. Buu. Mettäkepeillä. Liikaa vauhtia. Toi väärän. Sanoin voi-voi ja panin pillit pussiin. 
Ai niin, kun olin poistunut paikalta ja mennyt pöydän ääreen syömään retkieväitä, jonku ajan päästä Jetta palasi itekseen kepeille, haisteli ne huolellisesti läpi ja toi minulle oikean. Pääsi palkaksi uimaan. Eli se kyllä osaisi homman, kun sen vain saisi oikeaan mielentilaan. Mutta miten ihmessä se onnistuu?!

Illalla sisällä tunnarikepeillä. Buu. Toi taas väärän. Sanoin taas voi-voi ja pillit pussiin.

Ennen nukkumaanmenoa piti sitten ottaa paikkaistuminen (4 min), että sai antaa ruuan.