No niin! Nyt julistetaan kahden viikon operaatio pito päätetyksi! Tosin emme saavuttaneet aivan toivottua tulosta kahden viikon aikana, mutta jatketaan vielä harjoitusta :)

Aamutreeni meni ihan poskelleen :( Tiukka aikataulu ja kireä mieli itsellä = huonoin mahdollinen lähtökohta tähän harjoitukseen. Tarkoituksena oli saada Jetta ottamaan yksi askel minua kohti kapulan kanssa. Ei onnistunut millään! Aina kun Jetta liikahti, kapula tipahti. Rauhallinen kielto, ja kapula uudestaan suuhun. Sitten Jetta oli jo ihan ymmällään, mitä oikein halutaan. Yritti maahanmenoa ja yritti vaikka mitä. Lopulta pidin sitä pannasta kiinni, toisella kädellä kuonosta ja näin saatiin otettua yksi askel. Myöhemmin tajusin, että yritin haukata liian ison palan. Jos tähän asti oli oltu täysin paikallaan, niin en voi (ei kannata!) heti harpata pitkää askelta taaksepäin, vaan olisi pitänyt yrittää saada aikaiseksi mikä tahansa pieni askel minun suuntaan. Lopulta se onnistui tuolla tavalla tiukasti ohjaamalla. Sitä ennen Jetta oli mm. ehtinyt hypätä päin minun naamaa (en tiedä vahingossa vai vasitella) ja kalauttaa minua hampaalla suuhun (!), niin että ikeneen tuli reikä. Ja seuraavaksi olin menossa hammaslääkäriin. Olikin siinä hoitajatätille selittämistä, että eiku me vähän reenailtiin koiranpennun kanssa ja kalauteltiin hampaita yhteen, sen takia suusta vuotaa verta....

Päivän pidossa oli jotakin hyvääkin. Pääsääntöisesti se noudatteli aamun kaavaa, eli kun Jetta lähti liikkeelle, kapula joko tipahti tai leuat alkoi liikkua. Kaikesta väärästä kielsin ja oikeasta kehuin. Sitten saatiin yksi hieno askel minua kohti, mistä hyvä palkka! Mutta miksi en lopettanut siihen, kun onnistui?! Seuraava toisto ei enää onnistunutkaan. Sitten kun lopulta saatiin aikaiseksi jonkilainen liike minua kohti, kapula suussa ja leuat hiljaa paikallaan, Jetta sai ruuan palkaksi.

Mitzun kanssa käytiin Rovanimellä treeneissä ja asioilla. En ollut suunnitellut treeniä ollenkaan, eikä ollut inspistä tehdä oikein mitään. Jetta ei edes päässyt mukaan, kun auton peräkontti oli jäässä, enkä voinut kuvitella ottavani sitä mukaan hillumaan vapaana autossa. Saipa Mitzu kerrankin vähän lomaa Jetasta ja kyllä me silti reenattiin seuruuta, idaria, luoksetuloa, hyppynoutoa ja paikallaoloa. Idarissa maahanmeno jäi istumiseksi, varmaan eka kerta ikinä Mitzulla! :D Hyppynoudossa kiersi palautuksessa, toistettaessa ok. Mutta kaikkein hauskin oli tunnari! Laitoin vieraat kapulat toiselle koiralle sellaisen ohuen paperi avulla. Sitten käytin itse samoja kapulolita Mitzulle, oman vaan tietenkin otin uuden. Ja uskomatonta mutta totta! Mitzu löysi oman kapulan sieltä joukosta, vaikka olin hetkeä aikaisemmin laittanut muutkin kapulat sinne! Mitzu se sitten osaa aina yllättää :)

Koska minulla jäi niin huono maku suuhun päivän pitotreeneistä, otettiin Jetan kanssa illalla vielä yksi. Se onnistui!!! Eli otin ensin pelkkiä eteentuloja, Jetta oli hihnassa. Sitten laitoin kapulan suuhun, enkä puhunut mitään. Otin yhden aivan pienen askeleen taaksepäin ja HURRAA! Jetta seurasi perässä. Eli pomppasi istualtaan yhden askeleen eteenpäin minua kohti. Jippii! Iltaruoka palkaksi. Julistetaan tältä erää operaatio pito päättyneeksi, vaikka sitä vähän aikaa vielä täytyykin harjoitella. Tsekataan tilanne ja kysytää lisäoppia viikonlopun pentutapaamisessa!

Leivoin kennelkerhon joulumyyjäispöytää varten pipareita. Tämän pitäisi edustaa erästä hyvin tuntemaamme rotua, heh ;) Näyttääkö tämä bordercollielta? Ei ehkä aivan näiltä meidän sporttiversioilta ainakaan :)

bcpipari.jpg