Ei treeniä tänään. Sensijaan voin muistella sitä edellistä jälkeä! Vasta seuraavana päivänä huomasin, että yksi namipurkki (eli "keppi") oli jäänyt mettään. Muistan kyllä yhden kohdan, jossa Jetta pysähtyi ja jäi tuijottamaan minua (niin kuin se välillä tekee purkkien kohdalla), mutta en ole varma oliko siinä kohta, johon purkki jäi. Se oli semmonen tosi kätevä pikkuriikkinen Tupperin kuppi, joka on hyvä just tuohon tarkotukseen ja oikeastaan minua vähän olisi haluttanut saada se takaisin.

Jäljet oli siis tehty edellisenä päivänä kaatosateessa ja toinenki koira kävi kävelemässä jäljen seuraavana aamuna, mutta purkkia ei löytyny. Menin vielä Jetan kanssa uudestaan kattelemaan jäljen ympäristöön. Se ei enää lähtenyt menemään vanhaa jälkeä, mutta menin käveleskelemään sinne suuntaan, jossa arvelin kipon saattavan olla ja Jetta laukkoi vapaana. Eipäs mennyt kauakaan, kun näin muutamankymmenen metrin päässä Jetan ottavan sen jälkikepin suuhun, jonka alla namirasia on!!! Näin sain myös purkkini takaisin. Vähänkö olin ylpeä, että koirani, joka "ei reenaa jälkeä" eikä varsinkaan osaa vielä keppejä, kuitenkin löysi edellispäivänä sinne unohtuneen ja sateessa lionneen vieraan tekemän kepukan :) Saa nähä pitääkö tähän blogiin kohta lisätä uusi kategoria "pk" ;)