Perinteinen perjantaitreeni oli tänään oikeastaan hieman epäperinteinen, koska en ottanut ollenkaan ruutua enkä ohjattua. Yllensä melkein reenaan vaan niitä, kun reenikerrat ovat nyt niin vähissä, ja ne menee Jetalla huonoiten, niin on täytynyt keskittyä niihin. Kotona parina päivänä oon tunnarin ottanu. Hallilla siis olin, ihan itekseen.

Zeta. I-S-M, seisomisen istui (outoa). Yleensä ennemminkin seisoo istumisen.

Suora luoksetulo. Tulee nyt niin kovaa, ettei varmaan pysähtyisi, vaikka yrittäisinki pysäyttää, mutta parempi niin päin kuin että ei hievahdakaan lähtöpaikaltaan.

Hyppynoutoa, myös vinoja kulmia. Yhen kiersi, muut tuli esteen kautta, vaikka oli vaikeita kulmia.

Kaket, täydeltä matkalta. Maahan-seiso -vaihdossa ongelmia, muissa ei. Kun sain hyvät vaihdot sai juosta minun luo ottamaan (ruoka)palkan kädestä. Niin ettei ois aina ne ajatukset siellä takana päin, kun tuppaa muutenkin peruuttamaan vaihdoissa.

Pieni seuruu, palkka perusasennosta.

Kotiin mentiin rautatieta myöten. Ajattelin vältellä kuumia asfalttiteitä ja antaa Jetan laukkoa kauemmin vapaana. Noh, rata oli hirveän terävää mursketta kauttaaltaan, ei tainnut tuntua koiran tassuunkaan kovin kivalta. Niinpä Jetta fiksuna päätti laukkoa kauempana suon laitaa myöten. Pahaksi onnekseni se kuitenkin muisti järven läsnäolon ja karkasi sinne. Siinä järven rannalla sääskensyöttinä oottelin, milloin armon neiti suvaitsisi saapua takaisin kuivalle maalle.

Ja lämmintä on edelleen. +30 tänäänki. Ihana vilvoittava kova tuuli kuitenkin, onneksi.

Jetta kunnostautui tänään ilmaisemalla kaksi tölkkikasaa, joista toinen olisi jäänyt minulta huomaamatta, koska oli pitkässä heinikossa. Kauan eläköön oikea työkoira ja yhteinen harrastuksemme tölkkien bongaus (ja kauppaan kuskaus).

IMG_6652%20%28Kopio%29-normal.jpg

10525397_10203226816408630_1786537594096

DSC_0503-normal.jpg