Tänään kymppivuotias Mitzu pääsi juhlapäivän kunniaksi ihan yksin mukaan treenireissulle. Leikkikentällä treenikaverin kanssa.

Aloitettiin pienellä lämmittelyseuruulla. No edistäähän se, mutta kukapa meistä olisi täydellinen? ;)

Luoksetulossa liikkeenohjaajan toisella "käsky" -sanalla taisi vähän varastaa, mutta topit vallan mainiot.

Ruutu erikseen merkki, ruutuunjuoksu pallolle sekä pysymistä. No problem.

Ohjattu - a lot of problems. Eka merkki pallon kanssa. Se hyvä. Sitten merkiltä oikean hakuun, oli menossa ruutuun, pysäytin ja ohjasin kapulalle. Haetutin myös toisen. Oli menossa keskelle, mutta sain ohjattua vasemmalle ennen kuin koski, mutta oli hilkulla.

Idari istumiseen asti. Ei moitteen sanaa.

Tunnarissa hahaili jarrunamikasan yli. Oli jo ottamassa oikean, mutta alkoikin tarkastella vielä vääriä ja saattoi se niitä vähän tökkiäkin. Toi kuitenkin oikean. Hyvähän se sekin on!

Kaket kokonaan, ihan hyvä, kait, jos ei tullu eteenpäin.

Ja sitten vielä kunnon leikit. On se mahtava treenata tuollaisen vanhan koiran kanssa, joka osaa hommat. Sitähän voisi luulla, että on joskus osannut opettaa koiralle jotain :D Paitsi sen tunnarin.

Synttärisankarista vielä pari kuvaa. Juhlallisuudet piti siirtää vähän eteenpäin, kun poika on sairastellut, enkä ehtinyt saada kakkuja valmiiksi.


Mitzu 10 vuotta.


Perusasentoa.


Seuraamista.


Merkillä.


Jee, voitin!! Olen vahva! :)