Eilen illalla lähipihalla treeni. Minä kun luulin opettaneeni edes YHDEN asian Jetalle perusteellisesti, kapulan pidon. Mutta ei sittenkään. Eilen otin pitoa tunnarikapulalla ja se oli melkein kuin utopiaa Jetalle. Ensin suuhun asetettuna hyvä, mutta meinasi pudottaa ennen irroituskäskyä. Maasta nostettuna vielä kohtuu hyvä, mutta pyöräytti kapulan takahampaisiin. Eli raskaalla kapulalla pito on ok takahampaissakin, mutta näköjään tuo pieni aiheuttaa heti pureskeluriskin. Lisäksi kapulaan jäi suusta vähän verta... Mistähän se oikein tuli, ei näkynyt suussa mitään vuotokohtaa. Kaitpa olisi pitänyt tajuta, että jos pito ei lyhyelläkään matkalla toimi kauhean hyvin (toistettuna kyllä pidot olivat ok), miksi sitten otin pitemmältä matkalta? Otin kuitenkin, tyhmä minä. Vein kapulan ruohikkoon, mistä Jetta sai sen etsiä. Löysi hyvin, palautti kovaa ja luovutuksessa rouskautti kapulaa. Että silleen.

Liikkumisesta istumisia, maahanmenoja ja seisomisa. Istumiset selkeästi vaikeimpia ja seisomiset selkeästi parhaita. Maahanmenot jotain siitä väliltä. Jokunen kakevaihto. Yritin ottaa maasta istumaan, jolloin ylösnoustessa Jetta otti kaksi askelta taakse ja istui. Että onpas tullut opetettua sellaiset kaket.

Seuruu sen sijaan oli tosi kivaa. Perusasennot, lentävät lähdöt ja siirtymät perusasennosta toiseen menivät mallikkaasti. Ja Jetta tykkää! Hyvä ettei se enää ole meidän inhokkiliikke, niin tärkeä juttu kuitenkin. Käännöksiä paikalla vasempaan ja oikeaan sekä täyskäännöstä. Paikalla on paljon helpompi kääntyä oikeaan kuin vauhdissa. Liikkeessä vasenkäännökset ovatkin jo hyviä.