Vaikka olo oli hieman hutera (miten vastatauti voi kestää kokonaisen viikon, hä?), suuntasin urheasti tänään möllitokoon Rovaniemelle, kun kerran sellaista harvinaista herkkua oli tarjolla ;)

En edelleenkään oikein tiedä, missä vaiheessa olisi viisasta ottaa Jetta kehän laidalle. Mahdollisimman vähän aikaa ennen kehää, ettei kerää turhia kierroksia vaiko vähän ennen, että ehtisi hieman tasottua? Mutta kun se tasoittuminenkaan ei käy niin vaan. Nytkin oli edellisen luokan palkintojenjako aplodeineen, niin voi agrh! Taas keittää Jetalla. Sitten se pääsi minulta vielä karkaamaan, kun olin vaihtamassa sille kisapantaa päälle ja rallatteli iloisesti pitkin kenttää, voi elämä!

Paikallaolo eka, ja sehän se oli se tärkein treenijuttu. Ja se meni hienosti! Uskomatonta, mutta totta! Makoili ilmeisesti aika rauhallisesti, lopussa vähän vinkui, kun viereiseltä kentältä kuului agility-ääniä. Mutta kun palasimme takaisin, oli kuitenkin suht levollisen oloinen ja nousi hyvin eka käskyllä perusasentoon. Jeeee! Vielä on toivoa Jetan makuun onnistumisesta!

Vähäksi aikaa tauolle, kun toinen voi-koira teki ensin.

Seuraaminen. Oli jonkun verran liian tiivistä. Lisäksi sitä seilailua käännöksissä ja perusasennoissa, mistä oli puhe Oulun treenin yhteydessä. Ei sinänsä yllätys, kun en ole sen jälkeen mitään treenannutkaan. Peruutuksessa astuin vahingossa Jetan tassuille -> ikävä vinkasu. Seuruu oli lyhyehkö ja Jetta alkoi päästä vauhtiin vasta loppupuolella :) Muistaakseni askeleet taisivat olla suht ok.

Liikkeestä istuminen. Onnistui! Joskin kävelin hitaammin ja varmistin katsomalla, että istuihan varmasti.

Luoksetulo. Onnistui hienosti! Seisahtuminen olisi voinut olla aavistuksen nopeampi, mutta maahanmeno oikein hieno. Loppuhommat ok, tai ehkä vähän vino eteenistuminen.

Ruutu. Ei oikein onnistunut. Ensin meinasi virittelyn jälkeen karata ruutuun. Toisella yrityksellä meni ruutuun, mutta kun en ehtinyt ajoissa pysäyttää (enkä ole treeneissäkään vielä pahemmin pysäytellyt), alkoi leikkiä kiertoleikkiä tötsien ympäri. Menin lähemmäs ja otin helpotetusti.

Hyppynouto. Hyvä! Varastikohan aavistuksen sivulletulossa?

Metallinouto. Jetta hyvä, mie huono. Heitin tosi huonon heiton (onneksi ei lentänyt ketään päähän) ja kapula oli niin lähellä, ettei tullut oikein vauhdikas nouto, mutta kylläkin muuten ihan hyvä. Hyvä palautusasento. Mulle kapulanheittotreeniä.

Tunnari. Otin vain oman piilotuksen. Sekin piti sitten tehdä ruudun kautta kiertämällä. Niin ja olihan Jetalle uutta se, että minä käännyn. Löysi kuitenkin oman kapulan, palautti (saattoi kerran pyöräyttää suussa) ja sylkäisi kapulan jalkoihin. Pyysin nostamaan kapulan käteen asti.

Kaket. Jouduin kahteen asentoon antamaan toisen käskyn, kun jumitti. Ne mitkä teki, teki kait ihan asiallisesti. Mutta varmaanki pakitti.

Olin itse tahallani liikkeiden välissä rauhallinen, enkä pahemmin riehuttanut tai palkkaillut Jettaa. Ajattelin, että pakka pysyy paremmin koossa näin. Pari namia annoin. Nyt kun ajattelen, olisin ehkä voinut hieman kannustavampi olla! Mutta mukava kokemus sinänsä, että vaikka ruutu ja tunnari ei vielä valmis, ei se voittajaluokka kuitenkaan valovuosien päässä meillä ole. Ja se paikkamakuu! Se onnistui!!!