Nonnii, tänään oltiin sitten Rovaniemellä kimppajälkitreeneissä. Mikä siinä onkin, että kun olisi neuvoja ja avustajaa saatavilla, niin kaikki menee hienosti, ja sitten kun yksin pakerran kotona, niin mikään ei ota onnistuakseen?

Ensin tehtiin jäljet ja tallattiin esineruutu (tällä kertaa reenattavia koiria oli vain kaksi, nopea juttu). Vetäjä-Paula teki Jetan jäljen, makupalakolmio (juustoa), jonka päästä lähti jälki, ehkä vajaat 20 metriä pitkä. Jälki varvikkoisessa sammalalustassa.

Aloitettiin kuitenkin homma esineruudulla. Koska viimeksi ei tullut kovin positiivista kokemusta siitä, että Jetta näki avustajan vievän lelun ruutuun, nyt päätettiin tehdä niin, ettei Jetta näe lelun vientiä (kiitos vinkeistä Ninalle ja Kirsille!). Tallattu alue oli 30 metriä leveä ja 50 metriä syvä. Sillä aikaa kun hain Jetan autosta, Jetan lempilelu vietiin ruutuun. Menin Jetan kanssa ruudun reunalle ja syötin muutaman makupalan sille, että saisin sitä vähän rauhallisempaan mielentilaan. Ja ennen kuin varsinaisesti kerkesin "lähettää" Jettaa mihinkään se karkasi käsistä ja alkoi juosta tuhatta ja sataa aluetta ympäri. Meillä oli ajatuksena, että kävelen pennun ollessa vapaana esineen suuntaan, josta Jetta saisi ehkä hajun lelusta. Lelu oli n. 30 metrin päässä ruudussa. Ilman minkäänlaista ohjausta, Jetta juoksi tallattua aluetta ympäri, joten päätin itse vähän pysytellä taustalla. Hetken päästä Jetta sai hajun lelusta ja kiikutti sen minulle tuhatta ja sataa :) Kehuin hirveästi ja leikittiin lelulla vähän. Tosi jännä homma, että vaikka otettiin esineruutua eka kertaa tällä systeemillä, Jetta selvisi siitä noin hienosti! Pysytteli jopa tallatulla alueella. Varmaan sitä aloittelijan tuuria ;)

Sitten vein Jetan hetkeksi pois, ja lelu vietiin ruutuun uudestaan, nyt n. 40 metriin, toiseen reunaan. Nyt Jetalla oli jo haju hommasta, jota se oli menossa tekemään. Otin Jetan viereen istumaan ja annoin pari namia (koska tuppasi vinkumaan) ja päästin sitten irti. Jetta lähti kovaa, juoksenteli hetken lelun läheisyydessä, sai sitten siitä hajun ja palautti sen minulle. Hieno, hieno Jetta! Leikittiin vielä kunnon vetoleikit lelulla. Eipä siitä kait mitään haittaa ole, vaikka näitä alkuharjoituksia tekeekin omalla lelulla. Vaihtaa sitten myöhemmin muihin esineisiin, kun se on saanut vähän ideaa, mitä ruudussa tehdään.

Sitten itse se jälki. Vein Jetan ruudun (kolmio) läheisyyteen ja rauhoitin sen vielä siihen (namia ja silittelyä). Sitten menimme makupalaruudun reunaan, josta Jetta lähti kolmion reunaa pitkin etenemään ja löysi kolmion päästä lähtevän jäljen. Lähti hyvin jälkeä pitkin kuono maassa ja söi nameja. Namit joka askeleen kantapäällä ja kärjessä. Välillä meinasi vähän mennä sivuun jäljestä, mutta palasi jäljen päälle takaisin. Jetta oli vielä lyhyessä hihnassa, ettei päässyt kauas harhailemaan. Ja oli rauhallinen sitäpaitsi jo jäljen aloituskohtaan tultaessa (esineruudussa juoksentelun jälkeen). Mielestäni meni kuitenkin suht hyvin jälkeä pitkin, verrattuna siihen, mitä se on kotona tehnyt. Ei syönyt kaikkia nameja, mutta eipä sen tarvikaan, kunhan nenä pysyy maassa. Jäljen päässä annoin sitten iltaruuan palkaksi purkista. Kokonaisuudessaan siis varsin onnistunut reeni, kun vertaa edellisiin. Maasto oli märkää ja keli oli koko ajan sellainen sateen tuhruinen, mutta isompi sade alkoi vasta reenin jälkeen. Mäkäräisiä oli taas tsiljoona, sääliksi käy pentua, jota ne tikkaa armotta.

Mikä sitten oli eri tavalla?
- Jälki oli avustajan tekemä, ei minun
- Jälki ehtiä vanhentua noin tunnin ennen jäljen ajamista
- Makupalana juusto (ei ehkä haise niin voimakkaasti?)
- Pohjana sammaleinen varvikko
- Jetta oli rauhallisempi, johtuen ylimääräisen energian purkamisesta esineruudussa
- Alkuun otettiin rauhoittumishetki, se auttoi keskittymään jälkeen paremmin
- Jälki oli pidempi kuin tähänastiset, sai alun jälkeen paremmin ideasta kiinni

En ymmärrä, miksi en itse ollut tajunnut aiemmin tuota rauhoittamisen tärkeyttä ennen jäljelle lähtöä! Itse tekemissäni jäljissä se on haistanut minun jäljen jo ennen makkarajäljen alkua ja on hinkunut sinne tuhatta ja sataa, eikä ole ollut ollenkaan keskittynyt jälkeä aloitettaessa. Nyt täytyy ottaa rauhoittumishetki aina ennen jäljestyksen aloittamista. Ja muutenkin siihen aina samat rituaalit, niin helpottaa homman tajuamista ja keskittymistä.

No niin, katsotaas sitten kun teen taas seuraavan jäljen, että meneekö se aivan touhottamiseksi, vai opimmeko kenties tämänpäiväisestä jotakin? :)