Tänään kaksi vuotta sitten piti jättää jäähyväiset Mitzu-ystäväiselleni. Muistelen kyllä Mitzua ja yhteistä aikaamme useinkin lämmöllä. Hyvä mieli on jäänyt myös yhteisistä kisareissuista. Varsinkin kun sellaisista ei ole viime aikoina oikein päässyt nauttimaan. Olisihan se mukava, jos vielä joskus elämässä kohdalle sattuisi Mitzun kaltainen sielunkumppani :)

 

Jettaa puolestaan on tänään hellitty kokonaisvaltaisilla PK-reeneillä, tai sen tapaisilla!!! Ajattelin että olisi mukava touhuilla Jetan kanssa jotain. Nimenomaan touhuilla, ilman mitään tulostavoitteita ja -paineita. Heh, voin täällä kotikatsomossa aidosti iloita kahden Jetan täyssisaruksen Zenin ja Kaaoksen MM-tokomenestyksestä (onnea!), mutta olisihan se ollut itsekin kiva päästä vielä kiinni johonkin menestyksen syrjään :)

Jetta tekin ensin jäljen. Jälki oli ehkä satakunta metriä pitkä. Kaareva alkaen ja päättyen tielle. Suurin osa oli ilman namia, mutta noin 10 askeleen välein oli muutama nami askeleissa. Kaksi välikippoa ja lopussa rusto palkkana ;) Jetta oli aika pro. Meni tosi tarkasti jäljen päällä. Oli keskittynyt ja rento (ihanaa). Tuohan oli oikeasti ihan hauskaa. Ja mukavaa vaihtelua toko-jämähtelyille.

Esineruudun tapainenkin tehtiin. Jetalla oli kaksi esinettä siellä, oma ja vieras. Kehtaa tunnustaa nämä omat hölmöilyt, kun tämä ei ole niin totista hommaa :D Käytiin eka hakemassa haju esineestä (hanska, oma). Mie puusilmä muistin esineen paikan väärin ja törmättiin siihen, Jetta ehti ottaa sen suuhun. Palasin lähettämään. Jetta lähti ihan hyvin esineelle, mutta toikin yllättäen sen vieraan esineen (lelupallo), siis sen jota ei oltu käyty paikantamassa, heh :D Vähän ennen luovutusta se jäikin kaikessa rauhassa jyystämään palloa ;) Mutta oli hauska kattoa, kun se oli iloinen ja vapautunut. Haetutin sen toisenkin esineen vielä, mutta se ei mennyt yhtä hyvin. Piti kävellä vähän lähemmäs.

Video: Jetta leikkii esineruutua.

Lopuksi leikittiin vielä tarkkuusetsintää eka kerran Jetan elämässä. Mulla oli verhonipsu. Palkkasin eka sen nuuskimisesta maassa. Tallasin pienen ruudun (0,5 x 0,5 m), ja päästin Jetan siihen. Jetta nuuski ja kun osui kohdalle, palkkasin. Otin vielä uudestaan. Nuuski niin että kangas tohisi, ja merkkasi esineen sieltä. 

Jospa nämä vähän auttaisivat  parantamaan meidän yhteistyötä ja motivaatiota ja auttaisi nenänkäyttöharjotuksina tunnariinki.

Nyt ei vaan auta pilata tätäki yhteistä kivaa reenamalla liikaa tai muuten saattamalla Jettaa ahistuneeseen mielentilaan.

Ingalle kiitokset reeni- ja kuvausavusta :)