Perjantaina pelkkä tunnari. Kotipihalla, Sami vei, oli jo pimeä. Jähmettyi tuijottamaan ohi kopsuttelevia askeleita ja jämähti siihen. Aikansa mietittyään päätyi palauttamaan oikean.

Lauantaina ohjattu vasen. En saa sitä lähtemään sinne vasemmalle millään! Pitää vissiin palata vauvasuuntaharjoituksiin. En muista mitä muuta otettiin. Kotipihalla kuitenkin. Tunnari kans tietty.

Tänään illanhämärässä kotipihalla. Ohjattu oikea merkin kanssa. Oikea puoli onnistuu ihan leikiten. Suora luoksetulo. Jäävät asennot jokainen kertaalleen vapaasta liikkeestä. Kaket aidan vieressä, mutta kääntyi silti vinoon. Ei kuitenkaan jumittanut pahasti.

Tunnari lopuksi. Jätin kapulapussin ja pihdit lähelle kapuloita (ympyrä). Jetta vahtasi tuulessa lepattavaa mustaa pussia epäluuloisesti ja mietin, lähteekö tuo ollenkaan. Teki voimakkaan kaarroksen pois päin pussista, mutta meni nuuskaisemaan pussia ja todettuaan sen vaarattomaksi, meni kapuloille, haisteli oikein nätisti ja toi oikean. Palautus hidas ja kaukana. Palkka tuli kirjaimellisesti perille toimitettuna, kun aloin kurottaa ruokakuppia auton katolta, niin se lipsahti käsistä ja lensi suoraan päin Jettaa. Palkka mikä palkka? ;) Ravistelin enimmät raejuustot pois turkista. 

Illan päätteeksi paikkaistuminen.  

Epätoivo iskee välillä. En saa siitä ikinä edes valiota. Motivaatio-ongelma. Erityisesti minulla. 

P.s. Jos Mitzu-ystäväiselläni olisi elinpäiviä piisannut, se olisi täyttänyt tänään 12 vuotta :)


(Kuva: Minna Väänänen)