Jetta kotiutui eilen ja oli oppinut reissussa vaikka mitä uusia hienoja taitoja :)) 

Minä puolestaan ajattelin yrittää nyt ottaa tiukan linjan tuohon sisällä ääntelyyn. Aina kun ääni kuuluu, laitan Jetan omaan aitaukseensa (Jetalle on meillä aidattuna yksi kokonainen huone). Tämän päivän saldo oli, että Jetta vietti lähes koko päivän aitauksessaan... Toisaalta tylsä, sillä sen ääntelyn aiheuttaa Mitzun jatkuva kyttäys ja kyyläys, mutta ehkä parempi aitaukseen eristäminen kuin minun jatkuva hermojen menetys ja hyödytön mätkiminen. Nyt kun sitten jaksaisi noudattaa tuota myös väsyneenä ja turhautuneena.

Illalla otettiin pikkutreeni pihalla. Oli tosi liukasta, kun oli jään päälle satanut lunta ja kylmää, kun pakkasta parikymmentä. Lelupainotteinen treeni siis, kun näpit jäätyivät nameja kaivellessa. Ensin vähän leikkia ja sitten seuruuta. Kivaa seuruuta, melko tiivistä, koitin palkkailla, kun ei ollut liian tiivisti. Seuraamisen jälkeen asentoja: vapaasti liikkeestä sekaisin istumisia, seisomisia ja maahanmenoja. Aluksi tarjosi ensin väärää asentoa (en enää muista mitä), mutta kun sai jujusta kiinni, meni tosi hienosti. Yksi maahanmeno kokonaisena avo-tyyliin. Se oli hyvä. Palkkasin tosin namilla ensin maassa odottamisesta ja lelulla perusasentoon tulosta.  Yksi liikkeestä seisominen takapalkalla. Hyvä.

Eteenistumisia patukan kanssa. Voisi tulla reippaammin ja suorempaan. Niin mikäs siinä oli se hyvä osuus? Niinno, ei tarvinut taka-askelta, vain käsi/leluohjauksen.

Viimeiseksi ruutu. Ei kyllä kovin hyvä. Kävi ensin tökkimässä kaksi kulmamerkkiä, ennen kuin sitten meni alustalle. Olisi kai pitänyt ottaa Jetta pois jo siinä vaiheessa, kun tökkäsi ensimmäistä merkkiä, mutta kun meni kuitenkin alustalle, palkkasin sitten siihen patukan heitolla. Oli niin liukasta, etten halunnut juoksuttaa sitä enempää.