Nyt kun on saatu Jetta kuntoon ja toipumaan edellisestä sairastelusta, on sitten Mitzun vuoro...

Eilen lenkillä Mitzu juoksi täyttä vauhtia lumisella pellolla, vingahti äkkiä pahasti, eikä sen jälkeen laskenut vasenta takajalkaansa maahan ollenkaan. Mitzulla onkin nykyisin tuollainen ikioma harrastus, että kun Jetta pääsee vapaaksi pellolle, Mitzu juoksee Jetan kanssa, tai Jettaa ympäri, samalla villisti haukkuen niin kuin ainakin nuoruutensa päivinä.

Kokeilin Mitzun jalan huolellisesti läpi, enkä havainnut siinä erityistä kipukohtaa. Kun vertasin takapolvia toisiinsa, kipeän jalan polvi tuntui mielestäni erilaiselta. Päätin että katsotaan ilta, alkaako astua jalalla. En antanut kipulääkettäkään, kun ajattelin, että jos jalasta on vaikka mennyt jotakin isompaa rikki, niin parempi, että tuntee kivun, eikä turhaan käytä jalkaa.

Tänä aamuna Mitzu ei edellenkään astunut ollenkaan takajalallaan, vaan könkkäsi kolmella jalalla. Kävimme eläinlääkärissä, joka myös tunsi jotakin omituista vasemmassa takapolvessa. Mitään ei tuntunut kuitenkaan olevan suorastaan poikki tai murtunut. Lääkkeeksi Mitzu sai tulehduskipulääkettä (Norocarp, karprofeenia) ja "kohtuullista liikuntaa". Tosin eipä tuollaista kolmella jalalla könkkäsevää koiraa viitsi kovin pitkään kävelyttää. Toivottavasti kyse olisi vain jostakin tilapäisestä, ja Mitzu alkaisi parantua pian.