Tänään otin raviradalla lenkin yhteydessä pientä puuhastelua: eteen-sivulle jumppaa. Jäävät (ei sekoittanut! :) sekä kaket (sekotti vain yhden asennon).

Agi-kokousten yms. jälkeen oli niin myöhä, ettei ehtiny enää tehä ohjatun suuntia perheen voimin, niin piti suunnata Maijan pihalle. Pimeää (vaikka olikin valot), uusi paikka, eri häiriö. Tehtiin vasenta (vaikka en varmasti muista, oliko se vuorossa). Eka lähteys (liioitellulla vartaloavulla) hyvä! Vaikka jännäsin, miten eri paikka ja hämäryys vaikuttaa. Toisella lähetyksellä meni väärälle kupille, otin uudestaan keskelle. Loput lähetykset ok, vaikka ottikin kovasti häiriötä parkkeeraavasta rekasta. Viimeiseen toistoon olin varannut lihaköntsän, kun arvelin, että se toimisi superpalkkana, mutta Jetta olikin ihan että, hyi yäk, mitä tämä on!? Ei toimi siis ainakaan tuo raaka liha superpalkkana (jos minään palkkana) Jetalle.

Kotona vielä tunnarifiilistelyä. Muutama palikka lattialla. Ei halunnut mennä siihen suuntaan. Laitoin nameja ja tutkiskelin kapuloita muka kiinnostuneena. Ihme pelleilyä. Jetta ois tunkenu vaan syliin ja oli ahistunu. Kuitenkin vähän ajan päästä meni nuuskuttelemaan kapuloita ja pysähtyi oman kohdalle, mutta jähmettyi siihen. Nyökkäsin ja hymyilin rohkaisevasti Jetalle ja se uskaltautui ottamaan sen suuhun. Varmaan saa vaan varoa, ettei kuittaa oikean nuuskimista liian kauan, ettei se sitten ilman kuittausta enää teekään mitään.