Avoimella tokovuorolla hallilla tänään Maijan ja Ingan kanssa.

Mie se aattelin, että otetaan nyt Jetalle maratonitreeni, kun se saa pari päivää treenivapaata ja Maijan hyvää huolenpitoa, kun me huomenna (toivottavasti!) lähdetään pienelle lomamatkalle. Treenataan siis evl läpi! Vaikkakaan meidän evl:ään ei kuulu tunnaria, sattuneesta syystä :( Kun se epäonnistuisi kuitenkin. Eikä merkillemenoa, kun sitä ei ole vieläkään opetettu. Mujusen oppien mukaan, ensin muu ohjattu valmiiksi ja sitten merkki. Ja kun se ohjattu ei näytä valmistuvan, niin ei sitten merkkikään edisty.  

Tuumasta toimeen. Aloitin "kehätarkastuksella" ja seuruulla. Seurautin muutaman askeleen ja käännös ja lelupalkka. Kivaa seuruuta. So far, so good.  

Zetaan olin arponut itse itselleni järjestyksen I-S-M. Voe elämän kevät. Istuminen oli oikein näppärä, mutta sitten se seisominen :o Istui aina vaan. Ensin yritin tehdä pari kertaa uudestaan, että jos olin antanut käskyn väärällä äänellä tai väärässä kohtaa askelta tai jotain, mutta ei millään! Ei seiso, niin ei. Oikein näppäriä istumisia kylläkin. Sitten yritin sanoa seis, ja laitoin mahan alta käden salamana, ettei pääse istumaan. Yritti silti istua. Yritin uudestaan estää jalalla istumisen, ei onnistu. Sitten laitoin koiran jo hetkeksi pötköttämään ja mietin, mitä sitten. Vapaasta liikkeestä seisoi, mutta seuruusta ei. En muista yritinkö tässä välissä vielä jotakin muutakin, mutta lopulta sain sen seisahtumaan luoksetulon seisahtumisen apukäsimerkin avulla. Enpä ottanut enää idarin loppuosaa. Kai se vissiin vielä maahan osaa mennä. 

Luoksetulo. Päätin, että palkkaan maahanmenopysähdyksen liikkeellelähdöstä. Hups-heijaa, ei päästy sinne asti, koska taaskaan se seisahtuminen ei onnistunut. Hilkutteli vaan läpi. Vein uudestaan aloituspisteeseen, toisella yrityksellä seisahtui muutaman askeleen ottaen, mutta en uskaltanut hinkata enempää, ettei vauhti katoa kokonaan. Maahanmeno ihan asiallinen ja suunnitelman mukaan siitä liikkeellelähdöstä palkka. 

Ruutu. Kysyin, missä ruutu. Vein merkille ja pakitin lähetyskohtaan. Eipä lähtenyt ruudun suuntaankaan, vaan ihan muita merkkejä kohti. Saattoi kyllä ollakin ensimmäinen treeni, että oli niin paljon merkkejä kentällä. Lisäksi tuijotti toista koiraa, joka teki yhtä aikaa. Vilkaisi kai Maijaakin, joka istuskeli penkillä lähellä juoksulinjaa. Mentiin uudestaan merkille, usutin ruutuun ja pakitin. Lähetin. Nyt lähti ruutuun ja kovaa. Ja mie heitin taas pallon herraties minne. 

Ohjattu. Vuorossa oikea. Se on niin helppo juttu, että naurattaa. (Jos ois ollu vasen, ois itkettäny). Tosin kapulaa kyllä vähän näytettiin Jetalle. Vauhtipalkka.

Hyppynouto. Eka heitto oli niin vino, että uusin sen suosiolla, ei ois kuitenkaan hypänny paluuhyppyä. Toisella yrityksellä ihan ok. Palkka vasta loppuperusasennosta. 

Tunnari. Ai niin. Eihän me otettukaan tätä.

Kaket. Ihan edestä. S-I-M-I-S-M ja sivulle. Ok.

Tauolle autoon.

Paikkaistuminen kolmisen minsaa kai. Ok. Palkaksi namikupille.

Paikkamakuu. Vain pari minsaa. Oli haastetta, kun toiset teki yhtä aikaa ja palkattiin. Oli levoton, mutta pysyi. Ai niin, taisin vähän avustaa. Ja pitää kuonosta kiinni, ettei mölise.