Tiistaina käytiin jäljen kimppareenissä Rovaniemellä Jetan kanssa. Jetalla oli vieraan tekemä jälki, pisin tähänastisista, ehkä sellaiset 50-60 metriä (vaikea arvioida), hyvin niukalla aluskasvillisuudella, osin melkein hiekalla. Yksi välipurkki, nami pääsääntöisesti joka askeleella, mutta muutamalta askeleelta jätetty pois. Ennen Jetan jälkeä tehtiin esineruutu ja muutamat muut jäljet, joten jälki saattoi olla hyvinkin pari tuntia vanha. Itse olin idiootti esineruudussa, niin se ei mennyt erityisen hyvin. Jetallahan on ollut melko vaikeaa siirtyä esineruudussa omasta lelusta vieraaseen esineeseen. Välimuotona on käytetty sitä, että vieras leikkii vähän esineellä, ja vie vasta sitten esineen ruutuun (Jetan näkemättä). Nyt ruudussa oli valmiina esineitä edellisen koiran jäljiltä, joten ajattelin, että kokeillaanpa hakisiko noin vaan esineen. No ei tietenkään hakenut. Ensinnä harhautui ulos ruudusta. Palasi takaisin ruutuun ja juoksi pitkin ruutua. Löysi esineen, pysähtyi, mutta ei tuonut. Sitten helpotettiin, mentiin lähemmäs esinettä, löysi sen, mutta ei edelleenkään ottanut sitä suuhun. No, jos ei vielä ole valmis poimimaan esinettä ruudusta, niin harjoitellaan sitten vaan vieraan esineen nostamista suuhun. Laitettiin metsän reunaan iso kasa vieraita esineitä (kenkiä, hanskoja, pikku laukku...) siitä pinosta kyllä sitten toi innoissaan tavaroita, paitsi kenkiä ei olisi ottanut millään suuhun. Otti kuitenkin lopulta kun oikein innostin. Jaahas, en oikein tiedä, minkälaisia esineruutuharjoituksia nyt pitäisi tehdä. Ainoastaan siitä olen varma, ettei ole järkeä antaa Jetan nähdä, kun esinettä viedään, koska se kiehuu välittömästi yli...

Jälki meni kyllä sitten aika mainiosti. Ottaen huomioon, että se oli vanha ja hyvin niukalla aluskasvillisuudella. Heti jäljen alussa nenä meni hyvin maahan ja pysyikin siellä ihan kohtalaisesti. Välillä vauhti tuppasi kiihtymään liikaa, ja oli pakko vähän jarruttaa. Yhden kerran Jetta meinasi hukata jäljen (ei se tietenkään kauas päässyt, kun oli lyhyessä hihnassa), mutta pienen pyöriskelyn jälkeen löysi sen uudestaan. Välipurkilla oli tällä ketaa oikein hienosti rauhoittava vaikutus, ja loppujälki sujui oikein mallikkaasti. Jetalle voi siis näköjään välillä tehdä vähän pitempääkin jälkeä ja ehkä vähän kaarevaakin jo osittain, nyt kun näyttäisi, että nenä alkaa jotenkuten pysyä maassa. Jälkireenien jälkeen, kun odottelin vielä muita metsästä, otettiin vähän puunkiertoa (meni huonosti, onnistui tuskin ollenkaan) sekä kosketusalustaa, joka meni ihan hyvin.

Eilen päivällä leikittiin Jetan kanssa seisahtumisleikkiä (kivaa kun saa leikkiä pallolla, toistaiseksi se ei taida hommaasta muuta käsittää ;) sekä sisällä kosketusalustaa, ehkä se alkaa vähän sitä jo hahmottaa. Illalla oli Mitzun toko-reeni Rovaniemellä. Tilasin uusia merkkejä ja ne olivatkin yllättäen Mitzulle aika vaikeat. Ilmeisesti sen oli vaikea erottaa punaisia merkkejä vihreää nurmea vasten, koska merkille lähetettäessa juoksi vain oletetun matkan merkille ja pysähtyi síihen. Ei hoksannut, että merkki oli pari metriä kauempana. Toisella lähetyksellä löysi merkille asti. Sitten merkiltä ruutuun lähetettäessä lähti kyllä kovaa sivulle päin, mutta ei huomannut ensin merkkejä. Juoksi kuitenkin rohkeasti eteenpäin ja pongasi merkit viime hetkellä ja meni takamerkin taakse seisomaan ;) Ei edes huomannut ruudussa ollutta lelua. Heh, vanhalle koirallekin voin näköjään tokossa vielä järjestää jotakin yllätyksiä. Muuten merkit ovat kyllä tosi hyviä ja tukevia, suosittelen :) Mitzu otti myös seuruuta liikkeenohjaajan kanssa (kahden viime kisan ongelma ollut, että kisaseuruussa Mitzu alkaa heräillä vasta puolessa välin seuruuta, alkuseuruun ollut aivan omissa maailmoissaan... noh sellaista ongelmaa ei tietenkään reeneissä ollut). Lisäksi luoksetulo suorana, idari, ohjatussa vein merkille ja siitä vasemman nouto. Kun olin menossa ottamaan hyppynoutoa, Mitzu siinä matkalla ihan tuosta vaan huvikseen hyppäsi metrisen pk-esteen yli. En edes tiennyt, että se pystyy hyppäämään niin korkealle :-o Hyppynotouto menikin sitten hyvin :) Kaket otin lyhyemmältä matkalta, ja laitoin tassujen eteen merkin, niin huomasin että tuli eteenpäin. Pitäisi kai ottaa tekniikkatreeniä. Tunnarissa vieras vei kapulat, ja ne olivat jotakin kahden rivin ja ympyrän väliltä. Eka yrityksellä Mitzu toi väärän (huokaus), mutta toinen yritys onnistui. Harmi vaan, että kisassa sitä toista yritystä ei ole. Oltaisiin menossa Sodankylään tokoon 21.9. mutta Mitzulla alkaa takuuvarmasti juoksu ennen tuota, niin eipä sitä taida kannattaa edes ilmoittaa.

Jettakin oli mukana ja otin sen kanssa vain muutaman perusasennon. Jetalla oli kuitenkin niin kova vauhti päällä, ettei se jaksanut keskittyä. Muutaman onnistuneen perusasennon ja pienen seuruupätkän jälkeen Jetta pääsi hetkeksi leikkimään Tikki-koiran kanssa ja kun se oli saanut juosta enimmät vauhdit pois, menin agility-reenien reunalle Jetan kanssa harjoittelemaan kentän laidalla oleskelua, ja se olikin Jetan tämänpäiväinen varsinainen tehtävä. Jetta oleskeli rauhallisena kentän laidalla, joten olisi kannattanut nyt olla siinä kauemminkin, mutta sitten olin itse niin kertakaikkisen umpijäässä, että täytyi lähteä puolituntisen päästä ajelemaan takaisin kotiin päin. Seuraavalla kerralla sitten enemmän vaatetta päälle. Aamulla oli kaksi astetta pakkasta.